Täsä sitä nyt ollaan. Työt on loppu ja kotiinpaluu häämöttää jo liian lähellä. Aika kieroutuneet tunnelmat päällänsä. Tosi mukava mennä kotiin pitkästä aikaa ja nähä kaikkia ihmisiä, mutta toisaalta mikäs täällä etelässä on ollessa..? Reissu on ollu ihan mielettömän maftava, eikä näitä kuukausia voi edes sanoin kuvailla ja vaikka kuvailisinkin niin ei se olis edes lähelä! Loistavia tyyppejä ja huippuja kokemuksia. Eikä ees riitä.
Tämän kertainen viikonloppu meni hyvinkin pitkälti juhliessa ja nyt on aikalailla takki tyhjä ja puhti pois. Talo oli täynnä vieraita Suomesta, jotka piti huolella tutustuttaa Portugalilaiseen yöelämään. Ihanainen serkkunikin hellunsa kera piipahti juomassa päiväkahvit ja muutamat Jarrot. Aika vaan juoksi liian vauhdikkaasti ja vieraat lähtivät matkaamaan takaisin kotiin.
Meillä ei ole oikein minkään sortin suunnitelmia tälle ensimmäiselle lomaviikolle. Yks koulutehtävä pitäis saada pois päiväjärjestyksestä, mutta ei siihenkään yhtä päivää kauemmin taida mennä. Haluttiin lähteä käymään Espanjassa, mutta se tuntuu olevan niin monimutkasta, että jääpi vissiin reissu tekemättä. Vähän harmittaa, mutta toisaalta on varmaan fiksumpaa säästää vähän rahavarastoja Lissabonin reissua varten.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Hyvää yötä!
Sisäinen kelloni on mennyt rikki. Olen valveilla vielä, vaikka kello huitelee jo kohta kolmea. Enkä edes juopottele, niinkuin kaikki muut yläkerrassa. Aivan ihime hommaa! Jos oltaisiin koto-Suomessa, niin olisin kömpinyt vällyjen väliin jo viimeistään kymmenen kieppeillä. Mutta ei, täällä sitä alettiin vasta illallista syöpöttelemään siihen aikaan. Tästäpä tulikin mieleeni, ettei täällä juurikaan tarvitte aamupalaa. Suomessahan yleisesti ollaan sitä mieltä, että päivän jaksaa painia jos aamulla syö tukevasti. Olen hyvin eri mieltä nykyään. Mitä sitä turhaan aamulla syömään kun puolen yön aikaan vetää täyden satsin kaikkea mahollista ruokaa. Sillä määrällä pärjää hyvin pitkälti seuraavaan iltapäivään asti.
Tänään saimma nauttia epsanjalaisesta illallisesta. Tyäret hääri keittössä pari tuntia ja saivat aikaan kahta eri tortillaa, kahta liha soossia, jotain pihvi juttuja ja kaiken maailman muuta naposteltavaa. Järkyttyishän ne jos tekasis joku päivä jotain perus Suomi-ruokaa. Se on nimittäin niiiin "tylsää" verrattuna näihin paikallisiin sapuskoihin. Tosin on silti hyvin ikävä pottumuusia, lohta, lappapuuroa ja kaikkea muuta mukavaa. Täällähän lohi (from norway) maksaa melkein 10e/kilo, joten ohan se aika tyyristä. Tosin Suomalaiselle tämä maa on ihan liian halpa. Nousee nesteet päähän, kun olo on kuin miljonäärillä (muahhaha).
Mutta ihan vain huvin vuoksi suoritetaan hienoinen "vertailu":
lasi olutta paarissa (n.0,5l) Suomi: 4,5e Portugali: max. 1,50e
drinkki (esim. caipirinha) Suomi: 7e Portugali: 4e
ruokailu ravintolassa 5 henkilöä (alkuruoka+pääruoka+jälkkäri+juomiset)
Suomi: lähemmäs 80e jopa enempi? Portugali: 50e
Ylipäätäänkin ruokakaupoissa asioiminen on super halpaa. Suomalaisen opiskelijan budjetilla pärjää hyvinkin pitkälle. Jos Suomessa saa maksaa kauppakassillisesta ihan perusruokaa joku 20-30e niin täällä selviää aika pitkälti 15eurolla. Kyllä sitä kelepaa olla. Aurinkoki vielä paistellee ja melekeen saa sortsit jalasa viuhtua menemään. Öisinhän on ihan käsittämättömän kylymä. Villasukat jalasa saa nukkua ko ei täällä edelleenkään tunneta mittään lämmitysjärjestelmiä. Täälä jos jossain saa lunssan tai sitten karraistuu sen verran, ettei tuu koskaan kipiäksi (puun koputtelua).
Ei tämän enempää tällä kertaa.
Tänään saimma nauttia epsanjalaisesta illallisesta. Tyäret hääri keittössä pari tuntia ja saivat aikaan kahta eri tortillaa, kahta liha soossia, jotain pihvi juttuja ja kaiken maailman muuta naposteltavaa. Järkyttyishän ne jos tekasis joku päivä jotain perus Suomi-ruokaa. Se on nimittäin niiiin "tylsää" verrattuna näihin paikallisiin sapuskoihin. Tosin on silti hyvin ikävä pottumuusia, lohta, lappapuuroa ja kaikkea muuta mukavaa. Täällähän lohi (from norway) maksaa melkein 10e/kilo, joten ohan se aika tyyristä. Tosin Suomalaiselle tämä maa on ihan liian halpa. Nousee nesteet päähän, kun olo on kuin miljonäärillä (muahhaha).
Mutta ihan vain huvin vuoksi suoritetaan hienoinen "vertailu":
lasi olutta paarissa (n.0,5l) Suomi: 4,5e Portugali: max. 1,50e
drinkki (esim. caipirinha) Suomi: 7e Portugali: 4e
ruokailu ravintolassa 5 henkilöä (alkuruoka+pääruoka+jälkkäri+juomiset)
Suomi: lähemmäs 80e jopa enempi? Portugali: 50e
Ylipäätäänkin ruokakaupoissa asioiminen on super halpaa. Suomalaisen opiskelijan budjetilla pärjää hyvinkin pitkälle. Jos Suomessa saa maksaa kauppakassillisesta ihan perusruokaa joku 20-30e niin täällä selviää aika pitkälti 15eurolla. Kyllä sitä kelepaa olla. Aurinkoki vielä paistellee ja melekeen saa sortsit jalasa viuhtua menemään. Öisinhän on ihan käsittämättömän kylymä. Villasukat jalasa saa nukkua ko ei täällä edelleenkään tunneta mittään lämmitysjärjestelmiä. Täälä jos jossain saa lunssan tai sitten karraistuu sen verran, ettei tuu koskaan kipiäksi (puun koputtelua).
Ei tämän enempää tällä kertaa.
torstai 7. lokakuuta 2010
Korkort Ajokortti.
Kyllähän sen tietää, että jos minä nään Portugalisa yhenkään oikiasti minun mielestä hyvännäkösen miehen niin se ei missään nimesä voi olla paikallisia. Vaan sen täytyy vähintäänkin olla aivan eri maasta. Toivottavaa on, että jopa eri planeetalta. Eilen siis ihimeen kaupalla törmättiin pariin jenkkiin, yhteen ranskalaiseen ja yhteen englantilaiseen ihimiseen. Jokka oli Portugalisa "tourilla", eli siis musiikki-ihmisiä. Soittivat jottain Amerikkalaista folk-muusikkia, joka liitty jotenki Country-musaan ja johonkin muuhun. Minulta meni vähän ohi. Enivei. Ne tyypit kuitekki jostain ihimeen syystä pysähtyivät Castelossa, ennen menua Lissaboniin ja terve. Siinä se oli. Kalju mies ja paljon tatuointeja. Siis aivan pesunkestävä renttu, joka ei ole pävääkään opiskellut vaan teheny mitä kummallisimpia asioita elämässään. Voiko ihiminen parempaa toivua? -Ei voi! No olipahan ainaki hauska ilta ja ihanan romanttisesti kömmin Miss J.n viereen nukkumaan, niinku aina ennenki.
Ainiin, olen unohtanut kertoa teille, että nimeni on nykyjään sitten Ajokortti Korkort. Ainakin apteekin myyjän mielestä, joka pätevänä ihmisenä oletti, että minun (ja monen muun suomalaisen) nimi on siinä ajokortin yläreunassa. Ei missään nimessä se NIMI, jota osoitin sormella ja sanoin, että "Tämä tässä on meikäläisen sukunimi ja tämä etunimi, että nytko minä niitä osotan niin minä oletan, että sinä älyät". Ei älynnyt. Olen virallisesti siis Ajokortti Korkort. Oli hiukan naurussa pitelemistä kun myyjä löi kuitin käteen, mutta eihän siinä kehannut alkaa mittään ääniä päästelemään. Piti juosta ulos putiikista. Aattelin, että näinkin typeriä asioita tapahtuu vain huonoissa suomalaisissa sketseissä. Olin väärässä. Näin tapahtuu myös tosielämässä. Ainakin minun.
Ainiiiiin. Paras tai järkyttävin uutinen tältä reissulta on se, että olen juonut todistetusti 3 pulloa olutta. Ei herranen aika! Oon menosa sekasin! Mulla on oikiasti ikävä LONKEROA. Jos voisitte lähettää yhen korin, niin oisin kiitollinen. Kalja turvottaa.
Ainiin, olen unohtanut kertoa teille, että nimeni on nykyjään sitten Ajokortti Korkort. Ainakin apteekin myyjän mielestä, joka pätevänä ihmisenä oletti, että minun (ja monen muun suomalaisen) nimi on siinä ajokortin yläreunassa. Ei missään nimessä se NIMI, jota osoitin sormella ja sanoin, että "Tämä tässä on meikäläisen sukunimi ja tämä etunimi, että nytko minä niitä osotan niin minä oletan, että sinä älyät". Ei älynnyt. Olen virallisesti siis Ajokortti Korkort. Oli hiukan naurussa pitelemistä kun myyjä löi kuitin käteen, mutta eihän siinä kehannut alkaa mittään ääniä päästelemään. Piti juosta ulos putiikista. Aattelin, että näinkin typeriä asioita tapahtuu vain huonoissa suomalaisissa sketseissä. Olin väärässä. Näin tapahtuu myös tosielämässä. Ainakin minun.
Ainiiiiin. Paras tai järkyttävin uutinen tältä reissulta on se, että olen juonut todistetusti 3 pulloa olutta. Ei herranen aika! Oon menosa sekasin! Mulla on oikiasti ikävä LONKEROA. Jos voisitte lähettää yhen korin, niin oisin kiitollinen. Kalja turvottaa.
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Ola!
Taalla ollaan Portugalin lammossa. Kohta melkein viikko vierahtanyt. Lauantaina oltiin Lissabonissa ja sunnuntaina tultiin perille omaan kotiin Casteloon. Ilma on ihan super lammin, paitsi tosin eilen oli jopa melkein kylma ja olis saanut kylla pukeutua ihan oikeisiin housuihin. Kaikki tuntuu yha edelleen uskomattomalta ja liian hyvalta ollakseen totta. Ei aivot kasita yhtaan, etta taalla sita ollaan seuraavat kolme kuukautta ja vasta vahan ennen joulua paasee kotiin. Tai no paasee ja paasee, ehka sitten "joutuu" kotiin. Ihmiset on ihan super mukavia ja kohteliaita ja meista pidetaankin hyvaa huolta. Taa tuntuu melkein, etta ois lomalla. HAH! Kielikurssi on alkanut maanantaina ja nyt on niinku kolmas paiva menossa. Portugali on ihan sairaan hankala kieli, jotain samoja juttuja espanjan kanssa, mutta aika paljon kaikkea uutta. Meidan asunto tai oikeastaan kartano on ihan sika hieno. Aivan luksus talo, jossa ihan mieluusti asustaa loppu vuoden. Ei vois oikiastaan talla hetkella paremmin menna!
Lisaa kuulumisia meidan reissublogista!
Lisaa kuulumisia meidan reissublogista!
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Casteloon!
Hepsan hopsan! Siirrän bloggailun nyt reissun ajaksi suurimmaksi osaksi uuteen osoitteeseen. Toki tulen tännekin ehkä jotain kirjoittelemaan sillon tällön, mutta pääpaino on uudella iki-ihkulla reissublogilla, joka löytyy osoittesta:
http://kaksikaunistacastelossa.blogspot.com/
http://kaksikaunistacastelossa.blogspot.com/
sunnuntai 29. elokuuta 2010
Rytmimusiikkia ja lauantai-illan huumaa
Eilisen piti olla rapsapäivä. Piti vain maata kotona peiton alla ja olla tekemättä yhtään mitään. Kyllästyin kuitenkin aika nopeasti tähän loikomiseen. Muistin, että illan päälle olis mahdollisuus nähdä elävää musiikkia ravintolassa ja vielä ilmaiseksi! Posteljoona & Paha Nuutti olisi paikallisessa rock-ravintolassa, joten yhden puhelun jälkeen hyppäsin housuihin ja suuntasin auton nokan kohti kaupungin valoja.
Samalla iskin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kävin hakemassa vielä muutaman muuttolaatikon. Nyt ollaan huonekaluja vaille valmiita tuon muuton kanssa. No enivei. Kun laatikot oli autossa meni viihdyttämään murusia siksi aikaa, että suunnattiin yhdessä kaupungin sykkeeseen. Satamassa järkättiin Venetsialaiset, joten käytiin siellä kuikuilemassa tapahtumia. Ilima oli kauhian kylmä ja vanhat ihmiset kamalan humalassa. Olikin viksumpi siirtyä takasin turvallisiin sisätiloihin pelaamaan korttia.
Yhentoista kieppeillä liikutimme itsemme ravintolaan kuuntelemaan rytmimusiikkia. Lämppäämässä Posteljoonaa ja Paha-Nuuttia oli Pessione, joka oli kauhistuttavan nuori, mutta mahdottoman letkeä heppu! Jo ihan alussa pääsi syntymään niinkin kauhea vahinko, että innostuin aivan täysin kokonaan ja tanssijalka rupesi heilumaan vinhaa vauhtia. En oo aikaan ollut noin loistavan hauskalla keikalla! En nyt tällä hetkellä keksi yhtään mitään, mikä edes läheltä lippaisi.
Posteljoona pisti sitten kaiken aivan sekasin. Täysin sekaisin. En edes nyt keksi minkään sortin sanayhdistelmää, joka kuvaisi meininkejä. Tai ehkä jos sanoisi "super" ja "skädäm", niin pääsis aika lähelle. Tai sitten ei. Kuitenkin kaikki hyvä loppuu aikanaan ja auton keula oli suunnattava takaisin kotikulmille. Eipä sillä, koko aamun on kaiuttimista kuulunut: "Keskinkertanen jätkä oon, mullon keskiverto vartalo, eikä naisii näillä huudeilla oo.."
Samalla iskin kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja kävin hakemassa vielä muutaman muuttolaatikon. Nyt ollaan huonekaluja vaille valmiita tuon muuton kanssa. No enivei. Kun laatikot oli autossa meni viihdyttämään murusia siksi aikaa, että suunnattiin yhdessä kaupungin sykkeeseen. Satamassa järkättiin Venetsialaiset, joten käytiin siellä kuikuilemassa tapahtumia. Ilima oli kauhian kylmä ja vanhat ihmiset kamalan humalassa. Olikin viksumpi siirtyä takasin turvallisiin sisätiloihin pelaamaan korttia.
Yhentoista kieppeillä liikutimme itsemme ravintolaan kuuntelemaan rytmimusiikkia. Lämppäämässä Posteljoonaa ja Paha-Nuuttia oli Pessione, joka oli kauhistuttavan nuori, mutta mahdottoman letkeä heppu! Jo ihan alussa pääsi syntymään niinkin kauhea vahinko, että innostuin aivan täysin kokonaan ja tanssijalka rupesi heilumaan vinhaa vauhtia. En oo aikaan ollut noin loistavan hauskalla keikalla! En nyt tällä hetkellä keksi yhtään mitään, mikä edes läheltä lippaisi.
 |
| Pessione |
Posteljoona pisti sitten kaiken aivan sekasin. Täysin sekaisin. En edes nyt keksi minkään sortin sanayhdistelmää, joka kuvaisi meininkejä. Tai ehkä jos sanoisi "super" ja "skädäm", niin pääsis aika lähelle. Tai sitten ei. Kuitenkin kaikki hyvä loppuu aikanaan ja auton keula oli suunnattava takaisin kotikulmille. Eipä sillä, koko aamun on kaiuttimista kuulunut: "Keskinkertanen jätkä oon, mullon keskiverto vartalo, eikä naisii näillä huudeilla oo.."
lauantai 28. elokuuta 2010
Elämäni suuret rakkaudet.
Vanhenin eilen taas vuodella. Kaippa sitten myös viisastuin vuodella. En voi olla ihan varma, että olenko ottanut opikseni kaikista töppäyksistä. Enivei. Eilen meillä oli siis kemut. Oikeastaan ne oli sellaiset läksiäiskemut "meets" mun synttärit, mutta painopiste oli sillä, että vedetään vielä kerran kunnolla, ennen kuin lähdetään reissun päälle. Kutsuttiin kamalasti vieraita, joista suurin osa jätti tulematta. Oltiin siis ihan keskenämme. Normihomma.
Olihan se kuitenkin ihanata. Kamalan mukavaa tytyjen kanssa mennä ja olla. Istua iltaa, juoda, syödä ja nauraa maailman huonoimmille jutuille. Mitä pidemmälle ilta eteni, sitä kehnommiksi jutut muuttuivat, mutta sitä hauskempaa meillä kuitenkin oli. Paikallisessa ravintolassa minun menoni kaikesta huolimatta hyytyi. Alkoholi ei enää maistunut, eikä ravintolameininki tuntunut vain hyvältä. Oli parempi lähteä kotiin ajoissa, eikä väen vängällä koijata menemään.
Ennen paarista poistumista se kuitenkin iski. Karu todellisuus, ettei niitä ihania naisia, elämäni suurimpia rakkauksia välttämättä enää näe pitkään aikaan. Sitten kun se asia iskeytyi kaikkien kalloon, niin voi pojat sitä vesiputousten määrää. Koko illan kaunistautuminen meni ihan hukkaan. Välissä naurettiin ja itkettiin, itkettiin ja naurettiin. Tiesin, että jossain vaiheessa se ikävä iskee tajuntaan väistämättä. En kuitenkaan ajatellut, että sitä pitää ihan kunnolla märsäämään ruveta. Kyllähän me kuitenkin nähdään, kun joulukuu koittaa. Kolme kuukautta on loppujen lopuksi lyhyt aika. Hetki vain.
Vietin myös samalla viimeisen yön omassa kodissani. Tai kodiksihan sitä ei voi enää sanoa. Kaapit on tyhjillään ja aamulla revin verhotkin ikkunoista. Jäljellä on enää huonekalut ja muutama matto. Portugali häämöttää viikon päästä. Viikko etiäpäin ja tähän aikaan istuskelen lentokoneessa. Jossain Tukholman ja Lissabonin välimaastossa. Yritän liikutella ylipitkiä jalkojani, jotka ovat jo turvonneet muodottomiksi ja odotan jännityksellä lentokoneen laskeutumista ja tulevia kolmea kuukautta. Nyt voisi jo vähän jännittää?
Olihan se kuitenkin ihanata. Kamalan mukavaa tytyjen kanssa mennä ja olla. Istua iltaa, juoda, syödä ja nauraa maailman huonoimmille jutuille. Mitä pidemmälle ilta eteni, sitä kehnommiksi jutut muuttuivat, mutta sitä hauskempaa meillä kuitenkin oli. Paikallisessa ravintolassa minun menoni kaikesta huolimatta hyytyi. Alkoholi ei enää maistunut, eikä ravintolameininki tuntunut vain hyvältä. Oli parempi lähteä kotiin ajoissa, eikä väen vängällä koijata menemään.
Ennen paarista poistumista se kuitenkin iski. Karu todellisuus, ettei niitä ihania naisia, elämäni suurimpia rakkauksia välttämättä enää näe pitkään aikaan. Sitten kun se asia iskeytyi kaikkien kalloon, niin voi pojat sitä vesiputousten määrää. Koko illan kaunistautuminen meni ihan hukkaan. Välissä naurettiin ja itkettiin, itkettiin ja naurettiin. Tiesin, että jossain vaiheessa se ikävä iskee tajuntaan väistämättä. En kuitenkaan ajatellut, että sitä pitää ihan kunnolla märsäämään ruveta. Kyllähän me kuitenkin nähdään, kun joulukuu koittaa. Kolme kuukautta on loppujen lopuksi lyhyt aika. Hetki vain.
Vietin myös samalla viimeisen yön omassa kodissani. Tai kodiksihan sitä ei voi enää sanoa. Kaapit on tyhjillään ja aamulla revin verhotkin ikkunoista. Jäljellä on enää huonekalut ja muutama matto. Portugali häämöttää viikon päästä. Viikko etiäpäin ja tähän aikaan istuskelen lentokoneessa. Jossain Tukholman ja Lissabonin välimaastossa. Yritän liikutella ylipitkiä jalkojani, jotka ovat jo turvonneet muodottomiksi ja odotan jännityksellä lentokoneen laskeutumista ja tulevia kolmea kuukautta. Nyt voisi jo vähän jännittää?
keskiviikko 11. elokuuta 2010
tiistai 10. elokuuta 2010
Kaukana skädämistä.
Tiiäättekö ne hetket kun haluttaa heittää jotain seinään? Niin lujaa, minkä käsistä lähtee. Siis sellanen aivan kauhia raivonpurkaus, että tekee mieli hajottaa kaikki paikat. Hakata kaikki säpäleiksi ja nauraa päälle. Nyt on pojat sellanen fiilis!
Keittiön pöydällä on korkea, keraaminen maljakko, jota olen katsellut n. puolen tunnin ajan ja miettinyt mihin seinään sen nakkaan. Tiedän kuitenkin, että jos jotain rupean rikkomaan, niin joudun itse kaiken siivoamaan. Sehän tässä ketuttaakin.
Mutta olisihan se ihanaa tempasta tuo maljakko seinään niin täysillä, että sirpaleet lentelis pitkin kämppää. Toisaalta ei se tuon kukkavaasin vika ole, että mulla menee hermot. Se ois vain surullinen sivustakatsoja, joka joutuis kokemaan kaiken sen ärsytyksen, mikä mussa nyt piilee.
Olen tänään ollut pääsääntöisesti hyvällä tuulella, sitten yhden tekstiviestin ansiosta kaikki rupeaa ärsyttämään niin paljon, että alta pois. Syy tähän kauheaan ärsytyspuuskaan on vuokranantaja, joka on tässä tapauksessa maailman ikävin ihminen. Mietin jo kaikkea "kivaa" jäynää mitä haluaisin tehdä kun jätän tämän asunnon unholaan. Olen kuitenkin sen verran älykäs ihmislapsi, että tiedän kaiken piruilun olevan hallaa vain itselleni. Minähän siitä kärsin, jos hajotan jotain. Eli laitan siis paikat tiptop kuuntoon, kun lukitsen tämän asunnon oven pysyvästi. Eipähän tulee mitään sanomista enää koskaan.
Olen yrittänyt kasata itseäni huudattamalla musiikkia ja pakkaamalla raivokkaasti. Ihme kyllä se tepsii ja ärsytysprosenttini on enää 68,3, kun muutamia tunteja sitten se hipoi huippulukemia. Eteisessä odottaa taas neljä täyttä muuttolaatikkoa ja mietin, kuinka ihmeessä tavaraa onkaan kertynyt näin paljon. Ei tämä asunto niin iso ole, että tänne edes mahtuisi nuo kaikki. Jostain kätköistä tuntuu kuitenkin löytyvän kokojan lisää. Olen kuitenkin ehkä "voiton puolella", sillä jäljellä on enää vaatteet, astiat ja huonekalut.
Perjantaina pitäisi hilipasta koululla mutkin. Palaveerata opparista, joka palautettiin eilen. Tarkistusta vaille valmis. Niin ja tietenkin niitä lukuisia korjauksia, joita ohjaajamme ovat punakynällä tekstiin lisänneet. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse enää mitään isompaa kirjoitustyötä tehdä, vaan korjaukset on lähinnä kosmeettisia. En jaksa suoda ajatustakaan koko asialle. Jos se menee läpi ilman korjauksiakin, niin saa kelvata. Nyt saa riittää kaikki ylimääräinen ähertäminen. Pää hajoaa muutenkin.
Onneksi edessä on kuitenkin viikonloppu tytyjen kanssa mökillä. Ihanan auvoista laatuaikaa ja paljon ruokaa. Eipä taida olla ihanampaa?
Keittiön pöydällä on korkea, keraaminen maljakko, jota olen katsellut n. puolen tunnin ajan ja miettinyt mihin seinään sen nakkaan. Tiedän kuitenkin, että jos jotain rupean rikkomaan, niin joudun itse kaiken siivoamaan. Sehän tässä ketuttaakin.
Mutta olisihan se ihanaa tempasta tuo maljakko seinään niin täysillä, että sirpaleet lentelis pitkin kämppää. Toisaalta ei se tuon kukkavaasin vika ole, että mulla menee hermot. Se ois vain surullinen sivustakatsoja, joka joutuis kokemaan kaiken sen ärsytyksen, mikä mussa nyt piilee.
Olen tänään ollut pääsääntöisesti hyvällä tuulella, sitten yhden tekstiviestin ansiosta kaikki rupeaa ärsyttämään niin paljon, että alta pois. Syy tähän kauheaan ärsytyspuuskaan on vuokranantaja, joka on tässä tapauksessa maailman ikävin ihminen. Mietin jo kaikkea "kivaa" jäynää mitä haluaisin tehdä kun jätän tämän asunnon unholaan. Olen kuitenkin sen verran älykäs ihmislapsi, että tiedän kaiken piruilun olevan hallaa vain itselleni. Minähän siitä kärsin, jos hajotan jotain. Eli laitan siis paikat tiptop kuuntoon, kun lukitsen tämän asunnon oven pysyvästi. Eipähän tulee mitään sanomista enää koskaan.
Olen yrittänyt kasata itseäni huudattamalla musiikkia ja pakkaamalla raivokkaasti. Ihme kyllä se tepsii ja ärsytysprosenttini on enää 68,3, kun muutamia tunteja sitten se hipoi huippulukemia. Eteisessä odottaa taas neljä täyttä muuttolaatikkoa ja mietin, kuinka ihmeessä tavaraa onkaan kertynyt näin paljon. Ei tämä asunto niin iso ole, että tänne edes mahtuisi nuo kaikki. Jostain kätköistä tuntuu kuitenkin löytyvän kokojan lisää. Olen kuitenkin ehkä "voiton puolella", sillä jäljellä on enää vaatteet, astiat ja huonekalut.
Perjantaina pitäisi hilipasta koululla mutkin. Palaveerata opparista, joka palautettiin eilen. Tarkistusta vaille valmis. Niin ja tietenkin niitä lukuisia korjauksia, joita ohjaajamme ovat punakynällä tekstiin lisänneet. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse enää mitään isompaa kirjoitustyötä tehdä, vaan korjaukset on lähinnä kosmeettisia. En jaksa suoda ajatustakaan koko asialle. Jos se menee läpi ilman korjauksiakin, niin saa kelvata. Nyt saa riittää kaikki ylimääräinen ähertäminen. Pää hajoaa muutenkin.
Onneksi edessä on kuitenkin viikonloppu tytyjen kanssa mökillä. Ihanan auvoista laatuaikaa ja paljon ruokaa. Eipä taida olla ihanampaa?
keskiviikko 4. elokuuta 2010
Voiko ikävä tulla etukäteen?
Pakkaan kirjoja ja cd-levyjä läjään. Heitän kaiken turhan roskiin. Mietin, mitä pitää vielä tehdä ja mitä olen jo saanut tehtyä. Vanha tietokone ja modeemi täytyy viedä jonnekkin "keräykseen", en vain tiedä minne. Muuttoilmoitus on tehty, sähkösopimus irtisanottu. Tv-luvat peruttu ja lennot varattu. Istun keskellä lattiaa ja televisio pauhaa taustalla. Eteisessä on iso jätesäkki ja kaksi valtavaa kassia täynnä tavaraa. Aivan kamalan kummallinen olotila.
Ensimmäinen oma koti on kohta jonkun muun. Tuntuu hurjalta ja vähän kurjalta, että kuun lopussa vietän viimeiset yöt omassa kodissa. Siinä kodissa, jossa alotin oman elämän. Se koti, jonne halusin välttämättä muuttaa, vaikkei opiskelupaikasta tai töistä ollut tietoakaan. Tänne kotiin sitten jäin, kun ovet koulupaikkaan aukeni. Tästä kerrostalosta tuli jollain ihmeen tavalla koti.
Saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta mulla on jo nyt ikävä tätä pientä ja ahdasta asuntoa. Omaa kotia. En koskaan ajatellut, että johonkin asuntoon voisi syntyä tunnesiteitä. Tai toki jokaisella on tunnesiteet omaan lapsuuden kotiin. Sehän on selvä. (Tai ainakin mulla on! Toki saatan olla joku talo-tunne-hullu?) En vain kuvitellut, että mulla tulisi ikävä TÄTÄ asuntoa. On kuitenkin aika loogista, että tuntuu oudolta pakata kamoja kasaan. Samallahan pakkaan kaikki iloiset, hullunkuriset, kauheat, surulliset, mielenvikaiset ja lepposat muistot, mitä nämä seinät sisällään pitää.
Ja voi pojat niitä muistoja on paljon! Jotkut haluaisi unohtaa kerta heitolla, eikä niitä millään kehtaa edes muistella. Toiset taas on niin mahtavia juttuja, ettei niitä haluaisi unohtaa. Monen monta yötä olen saattanut istuskella parvekkeella. Juoda kahvia ja katsella vuoroin kaupunkia ja merta (lue: tehtaan valoja). Olen maannut useita päiviä peittojen alla villasukat jalassa, tekemättä yhtään mitään, ihan vain sen vuoksi, ettei ole pakko. Nauttinut yksinäisyydestä ja omasta rauhasta. Raahautunut aamuyöstä kotiin pizzalaatikon kanssa ja katsonut yöchattia kikatellen. Huippis-Täykkäri-maanantait tyttöjen kanssa on ollut aivan luxus hetkiä ja partypäkki-jatkot (joista seurauksena varoitus), sekä monta muuta..
On kuitenkin aika hienoa ja villiä tietää, että kun tulee takaisin Suomeen joulukuun puolessa välissä, niin on pakko aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä. Yksi etappi elämässä ohitse ja pakko kehitellä jotain uutta. Toivottavasti ette odota multa mitään aikuismaisia ratkaisuja, koska epäilen, että tässä mitään "oikeaa" elämää ei olla ihan vielä rakentamassa. Tai mistähän senkin koskaan tietää?
Ensimmäinen oma koti on kohta jonkun muun. Tuntuu hurjalta ja vähän kurjalta, että kuun lopussa vietän viimeiset yöt omassa kodissa. Siinä kodissa, jossa alotin oman elämän. Se koti, jonne halusin välttämättä muuttaa, vaikkei opiskelupaikasta tai töistä ollut tietoakaan. Tänne kotiin sitten jäin, kun ovet koulupaikkaan aukeni. Tästä kerrostalosta tuli jollain ihmeen tavalla koti.
Saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta mulla on jo nyt ikävä tätä pientä ja ahdasta asuntoa. Omaa kotia. En koskaan ajatellut, että johonkin asuntoon voisi syntyä tunnesiteitä. Tai toki jokaisella on tunnesiteet omaan lapsuuden kotiin. Sehän on selvä. (Tai ainakin mulla on! Toki saatan olla joku talo-tunne-hullu?) En vain kuvitellut, että mulla tulisi ikävä TÄTÄ asuntoa. On kuitenkin aika loogista, että tuntuu oudolta pakata kamoja kasaan. Samallahan pakkaan kaikki iloiset, hullunkuriset, kauheat, surulliset, mielenvikaiset ja lepposat muistot, mitä nämä seinät sisällään pitää.
Ja voi pojat niitä muistoja on paljon! Jotkut haluaisi unohtaa kerta heitolla, eikä niitä millään kehtaa edes muistella. Toiset taas on niin mahtavia juttuja, ettei niitä haluaisi unohtaa. Monen monta yötä olen saattanut istuskella parvekkeella. Juoda kahvia ja katsella vuoroin kaupunkia ja merta (lue: tehtaan valoja). Olen maannut useita päiviä peittojen alla villasukat jalassa, tekemättä yhtään mitään, ihan vain sen vuoksi, ettei ole pakko. Nauttinut yksinäisyydestä ja omasta rauhasta. Raahautunut aamuyöstä kotiin pizzalaatikon kanssa ja katsonut yöchattia kikatellen. Huippis-Täykkäri-maanantait tyttöjen kanssa on ollut aivan luxus hetkiä ja partypäkki-jatkot (joista seurauksena varoitus), sekä monta muuta..
On kuitenkin aika hienoa ja villiä tietää, että kun tulee takaisin Suomeen joulukuun puolessa välissä, niin on pakko aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä. Yksi etappi elämässä ohitse ja pakko kehitellä jotain uutta. Toivottavasti ette odota multa mitään aikuismaisia ratkaisuja, koska epäilen, että tässä mitään "oikeaa" elämää ei olla ihan vielä rakentamassa. Tai mistähän senkin koskaan tietää?
maanantai 2. elokuuta 2010
JAU!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Apauttiarallaa kuukauden kuluttua istun lentokoneessa ja suuntana Portugalin Castelo Branco. Harjoitteluvaihtoon lähtö on nyt 100% varmaa ja minä vietän koko syksyn Portugalin lämmössä! Kolme kuukautta reissun päällä ja jouluksi kotiin, voiko ihanempaa ollakkaan!!!
lauantai 31. heinäkuuta 2010
Tämä on syksy
Juon pullon viinaa
oon baarissa neljään
ja kävelen grillille
katu on lehtien peittämä
asfaltti märkä ja kiiltävä
Tämä on syksy
tämä on syksy
tämä on syksy ja nyt
Koulut on alkaneet
asunnot vuokrattu
uusille ihmisille
meidänkin naapuriin
kaveri muuttanut
kotoa kauhavalta
Tämä on syksy
tämä on syksy
tämä on syksy ja nyt..
-Samuli Putro-
torstai 29. heinäkuuta 2010
Koira-/Siskovahtina
Ukkonen hakkaa yöt läpeensä! Vettää tulee melkein katosta läpi ja ikkunat helisee kun salamat helskää. KAUHIAA! En oo nukkunut unen rippaustakkaan pariin yöhön. Koira-vanhus pelkää ukkosta henkensä edestä ja yöt menee kuunnellessa sen elämöintiä. Johtoja saa repiä irti seinästä, ettei sähkölaitteet poksahtele. Sisko vetelee onnellisesti sikkeitä vällyjen välissä. On se pojat kulkaas ihanaa mennä oman kodin rauhaan, nukkumaan sikiästi oman peiton alle. Ainoa vain, että kuumahan se on ku mahoton, mutta on se silti niin mukava. Kyllä tuo vauva-koiran hoitaminen on loppujen lopuksi raskasta, mutta on se silti niin hellyyttävä kun se nukkuu. Onhan se sulonen toki muutenkin, muttei enää mikään pikkuvauva. Näyttää jo liikaa isolta koiralta.
tiistai 27. heinäkuuta 2010
I HAVE FINALLY DONE IT!
Olen uinut ensimmäisen kerran tälle kesää. Vettä tuli ku aisaa ja tuuli vihmoi korvia. Meri-ilmasto on kamala! Uinnin jälkeen juoksu jalkaa kotiin kuumaan suihkuun ja kauhea määrä vaatetta päälle. Kyllä Suomen suvi on ihana!
lauantai 24. heinäkuuta 2010
Arvaa harmittaako?
Viime aikoina olen kuullut ystäviltä ja tutuilta varsin erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka minun tulisi elämäni elää. Kommentit sanottiin toki "hyvässä hengessä", mutta jäin silti pohtimaan asiaa. Miten olen voinut antaa itsestäni niin erilaisen käsityksen? Pitäisikö minun siis perustaa miljoonan lapsen perhe vai viettää "hulvatonta" sinkku/kaupunki-elämää loppuun asti? En oikein itsekkään ole päättänyt, mitä elämältäni tahdon, enkä osaa ajatella elämää vuoden päästä, saati viiden vuoden kuluttua! Silti monella tuntuu olevan tarkat suunnitelmat minun elämäni varalle.
Tuntuu uskomattoman turhalta suunnitella kaikki valmiiksi, kun samalla voi vain nauttia tästä hetkestä ja mennä fiiliksen mukaan. En halua, harmitella 80-vuotiaana, mitä virheitä elämässäni olen tehnyt ja mitä minun olisi pitänyt valita toisin. Haluan elää elämääni päivä kerrallaan. Haluan olla iloinen, surullinen ja huutaa, sekä raivota silloin kun siltä tuntuu. Haluan nauttia rakkaitteni seurasta ja viettää päiviä yksin, kotona omassa rauhassa, hyvän kirjan tai elokuvan parissa. En halua stressata mistään ylimääräisestä.
Ostin tänään uuden Olivia:n, jossa sattumalta pohdittiin samaa aihetta. Gallupissa kysyttiin kahdeksalta yli 70-vuotiaalta naiselta, mitä asioita he katuvat elämässään. Gallup kosketti ja sai miettimään asoita lisää. Haluan aivan välttämättä raapustaa muutaman noista vastauksista myös tänne. Luettuanne, ymmärrätte varmaan miksi ne pistivät ajattelemaan..
Tuntuu uskomattoman turhalta suunnitella kaikki valmiiksi, kun samalla voi vain nauttia tästä hetkestä ja mennä fiiliksen mukaan. En halua, harmitella 80-vuotiaana, mitä virheitä elämässäni olen tehnyt ja mitä minun olisi pitänyt valita toisin. Haluan elää elämääni päivä kerrallaan. Haluan olla iloinen, surullinen ja huutaa, sekä raivota silloin kun siltä tuntuu. Haluan nauttia rakkaitteni seurasta ja viettää päiviä yksin, kotona omassa rauhassa, hyvän kirjan tai elokuvan parissa. En halua stressata mistään ylimääräisestä.
Ostin tänään uuden Olivia:n, jossa sattumalta pohdittiin samaa aihetta. Gallupissa kysyttiin kahdeksalta yli 70-vuotiaalta naiselta, mitä asioita he katuvat elämässään. Gallup kosketti ja sai miettimään asoita lisää. Haluan aivan välttämättä raapustaa muutaman noista vastauksista myös tänne. Luettuanne, ymmärrätte varmaan miksi ne pistivät ajattelemaan..
Olivia 8/10
"Ettei sitten vanhana harmita
Mitä ihminen elämässään katuu? Kysyimme heiltä, joiden pitäisi tietää"
Maria, 82: Jouluna 1979 mieheni oli ollut jo pitkään sairaalassa. Olisin tahtonut viedä hänet kotiin joulunpyhiksi, mutta lääkärit eivät antaneet lupaa. Mies piti kädestäni kiinni ja huusi, etten jättäisi. Minä jätin, ja jouluaamuna hän nukkui yksin pois. Miten saatoin olla niin itsekäs? Arkkuun laitettaessa hänen poskillaan näkyivät yhä kyyneleiden jäljet.
Linda, 95: Olin 19, kun Käkisalmen lavalla poika pyysi tanssiin. Ihastuin heti. Hän oli paikkakunnalla työn takia ja palasi pian Helsinkiin. Perästä tuli kirje täynnä rakkautta. En itse olisi osannut kirjoittaa niin kauniisti. Ajattelin hänen tulevan takaisin, jos en vastaa. Sen jälkeen en kuullut hänestä. Olen katunut koko elämäni, etten kirjoittanut kirjettä.
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Hävityksen kauhistus.
Tulin tänään kotiin viikonmittaiselta "maaseutumatkalta". Reissu sisälsi toki myös ihanaa kaupunkifestarointia, jossa pääsin ihastelemaan Jenni Vartiaista, Anna Puu:ta ja PMMP:tä. Uijuijui! Olipa ne naiset ihanaisia, aivan maftavia! Tänään tosiaan raahauduin kotiin. Ikkuna oli ollut viikon auki, joten lattialla oli kasoitta pikkuötököitten raatoja ja vähän isompienkin! Vielä jännittää, mistä niitä löytyy lisää.. Mullahan meni sitten reipas tunti, että sain tavarat purettua, imuroitua ja laitettua kodin sellaiseen kuosiin, että taas viihdyn täällä hetkisen.
Kävin tänään Lindexissä ostoksilla, sillä putiikki lopettaa toimintansa täällä "pönkköperällä". Sain 11 eurolla aivan super hienoja löytöjä, joista kaikkein erikoisin tapaus oli t-paita. Luulin sitä ihan normi t-paidaksi, mutta se yllättikin positiivisesti, sillä edessä oli jonkinsortin ihme lipare, joka näyttikin ihan sika hienolta päällä. Vähästä se ihminen on onnellinen.
Loppuviikko menee työn merkeissä ja huomenna suunnittelen suuntaavani ihanien ystäväisteni huomaan, jos julkinenliikenne antaa myöten. Aivan mahdottoman kamala ikävä tyttöjä, niitä ihania pirkkoja, joita en ole nähnyt päivittäin, niinkuin on ollut tapana. Onneksi kohta on mökkiviikendi, jolloin voi vähän kompensoida tätä läheisyydenkaipuuta.
Mutta palaten "maaseutumatkailuun"... Kävin ongella, kahdesti. IHANAA! Kunnon mato-ongella ja saaliiksi sain paljon kaloja. Kaloja, jotka olivat limaisia ja nielivät koukun mahan viimeiseen kolkkaan asti, josta koukun irrottaminen ei ollutkaan niin helppoa. Mukavata silti oli. Ihanata, etten sanoisi. Kunnon kesälomailu sisältää aina mato-ongintaa auringonoton lomassa.
Hermostun kohta myös tuolle vaihtohässäkälle. Mitään ei kuulu mistään. Sais jo varmistua, niin voi huokaista helpotuksesta ja keskittyä täysin siemauksin Suomen kesään, ennenkuin vaihtaa maisemia. Olishan se ihanaa viettää syksy lämpimässä ja tulla sitten joulun korvilla kotiin viettämään valmistujaisia.. Olis oikea ammatti takataskussa ja tuntematon tulevaisuus edessä. Jännittävää!
Kävin tänään Lindexissä ostoksilla, sillä putiikki lopettaa toimintansa täällä "pönkköperällä". Sain 11 eurolla aivan super hienoja löytöjä, joista kaikkein erikoisin tapaus oli t-paita. Luulin sitä ihan normi t-paidaksi, mutta se yllättikin positiivisesti, sillä edessä oli jonkinsortin ihme lipare, joka näyttikin ihan sika hienolta päällä. Vähästä se ihminen on onnellinen.
Loppuviikko menee työn merkeissä ja huomenna suunnittelen suuntaavani ihanien ystäväisteni huomaan, jos julkinenliikenne antaa myöten. Aivan mahdottoman kamala ikävä tyttöjä, niitä ihania pirkkoja, joita en ole nähnyt päivittäin, niinkuin on ollut tapana. Onneksi kohta on mökkiviikendi, jolloin voi vähän kompensoida tätä läheisyydenkaipuuta.
Mutta palaten "maaseutumatkailuun"... Kävin ongella, kahdesti. IHANAA! Kunnon mato-ongella ja saaliiksi sain paljon kaloja. Kaloja, jotka olivat limaisia ja nielivät koukun mahan viimeiseen kolkkaan asti, josta koukun irrottaminen ei ollutkaan niin helppoa. Mukavata silti oli. Ihanata, etten sanoisi. Kunnon kesälomailu sisältää aina mato-ongintaa auringonoton lomassa.
Hermostun kohta myös tuolle vaihtohässäkälle. Mitään ei kuulu mistään. Sais jo varmistua, niin voi huokaista helpotuksesta ja keskittyä täysin siemauksin Suomen kesään, ennenkuin vaihtaa maisemia. Olishan se ihanaa viettää syksy lämpimässä ja tulla sitten joulun korvilla kotiin viettämään valmistujaisia.. Olis oikea ammatti takataskussa ja tuntematon tulevaisuus edessä. Jännittävää!
perjantai 9. heinäkuuta 2010
Sataa, sataa ropisee. Pili-pili-pom!
Istun kotona ja oottelen vesisadetta. Taivas on harmaa yltäpäältä, eikä aurinko kurkistele mistään. Telkkarissa uusinta-Salkkarit pyörii äänettömällä. Ismo näyttää tismalleen samalta, eikä Jennin hius- saati vaatetyyli ole muuttunut hitustakaan. Sterioista laulaa ihana Alecia Moore a.k.a P!NK. Fiilistelen marraskuista keikkaa ja naatiskelen. Menee kai se kesäpäivä näinkin?
P!NK, roikku katosta Hartwall Areenalla.
Olihan se pojat ihana!!
Tänään pitäis bongailla sitten Dingoa tuolla Sisäsataman katveessa. Toivottavasti se ilma ehtii kirkastua siihen mennessä. Ei olis yhtään fiilistä töröttää vesisateessa, vaikka piisit meniskin jalan alle. Vesisade tuo myös paljon suuremman tuskan mukanaan, nimittäin hiuskriisin. Pääsisköhän helpoimmalla jos liimais lakalla samanlaisen kampauksen kuin Neumannilla tuossa alemmassa kuvassa? Hiuksethan ei voi mennä sekaisin, jos ne jo on sekaisin.
Ding-ding-ding-go!
Oppariakin sain tehtyä tänään, vaikka päivä on suurimmaksi osaksi mennyt pötkötellessä. Oon enivei saanut
jopa pestyä pyykkiä ja imuroitua kämpän. Aivan valtavia villakoiria rynnii nurkissa, joten se oli pakon sanelema asia tarttua imuriin ja tanssia sen kanssa tovin verran. Nyt on kuitenkin taas kohtuullisen "puhdasta" ja siivouspäivää voi huoletta siirtää taas vähän eteenpäin.
tiistai 6. heinäkuuta 2010
Lentopalloilua ja kaupunkifestareita.
Tämän kesän Kultavaskoolit on pelattu ja paluu arkeen tapahtui eilen. Kolmen päivän peli- ja rillutteluputki vaati veronsa ja yhä edelleen vois vain nukkua univelkoja pois. Reissu oli super-hyper-skädäm-mukava, pelit meni hyvin ja iltapelit vielä paremmin! Sijoitus omassa sarjassa puoleen väliin on super hyvä, sillä jos mennään muutamia vuosia taaksepäin on sijoitus ollut listan loppupäässä. Kehitystä siis lienee tapahtunut? Kaikki jäsenet on tallessa, eikä kukaan telonut itseään sen kummemmin. Muutamilta mustelmilta ja nirhaumilta ei toki voi välttyä ja olenkin "paljas sääri" -kiellossa varmaan ensi viikolle asti. On sen verran komiat kintut, ettei näitä paljon esitellä ihmisten ilmoilla.
Seuraavan viikonlopun vietän töissä, joten mitään suurempaa actionia ei tarvitse edes miettiä. Tulee varmaan pyörähdettyä työn tiimoilta Scandal Music Festareille, jotka pärähtää ensimmäistä kertaa käyntiin Meri-Lapin syövereissä. Paikalla soittelee Dingo ja joitain muita pilipali-pumppuja. Esiintyjä kaarti ei ole kovinkaan houkutteleva, mutta jostain se on kai alotettava tuokin yritelmä.
Enempi odottelen Rotuaari Piknikkiä, jossa käyn bongaamassa aivan loistavan naisartisti pläjäyksen 16.7. Jenni Vartiainen, Anna Puu ja PMMP tarjoaa briliantin illan aivan Oulun ytimesssä. Tätä ei kannattais missata!! Liput on hankittu etukäteen, sillä mitään ei pidä jättää viime tinkaan. Odotan aivan into-pinkona tuota iltaa. Sairaan hyvää musaa, rinkkiä jamittelua ja hyvää seuraa. Uijuijuijui!!!
Nyt jään odottelemaan Miss J:tä. Oppari kutsuu!!!
Seuraavan viikonlopun vietän töissä, joten mitään suurempaa actionia ei tarvitse edes miettiä. Tulee varmaan pyörähdettyä työn tiimoilta Scandal Music Festareille, jotka pärähtää ensimmäistä kertaa käyntiin Meri-Lapin syövereissä. Paikalla soittelee Dingo ja joitain muita pilipali-pumppuja. Esiintyjä kaarti ei ole kovinkaan houkutteleva, mutta jostain se on kai alotettava tuokin yritelmä.
Enempi odottelen Rotuaari Piknikkiä, jossa käyn bongaamassa aivan loistavan naisartisti pläjäyksen 16.7. Jenni Vartiainen, Anna Puu ja PMMP tarjoaa briliantin illan aivan Oulun ytimesssä. Tätä ei kannattais missata!! Liput on hankittu etukäteen, sillä mitään ei pidä jättää viime tinkaan. Odotan aivan into-pinkona tuota iltaa. Sairaan hyvää musaa, rinkkiä jamittelua ja hyvää seuraa. Uijuijuijui!!!
Nyt jään odottelemaan Miss J:tä. Oppari kutsuu!!!
lauantai 26. kesäkuuta 2010
SUPERMAN
Juhannus on tyhmyyden aikaa. Juhannusyössä on kummaa taikaa. Ihmiset kuvittelevat saavansa supervoimat ja alkoholin avustuksella hypitään laiturilta pää edellä veteen, lähdetään merelle soutelemaan, pystytetään grilli olohuoneeseen ja yön viimeisinä tunteina kutitellaan kaveria puukolla.
Tämä keskikesän ihanainen juhla ei ole vielä lähelläkään loppua ja liian moni on saanut huomata, että pari pulloa olisi saanut jäädä ottamatta. Juhannuksen uhriluku on jo nyt liian suuri, mutta olen melkeinpä varma, että huomiseen mennessä se nousee vielä lisää. Huomenna kun kaljat on juotu ja tavarat pakattu, on aika kartottaa porukka koolle ja lähteä kohti kotia. Viimeistään silloin huomataan, että joku vielä puuttuu.
Nyt onkin aika laittaa jarrut päälle, jättää pari kaljaa jääkaappiin ja juoda välillä raikasta vettä. Ei tippa tapa, mutta ämpäriin voi hukkua!
Erittäin rauhallisia Juhannuksen jämiä!
Tämä keskikesän ihanainen juhla ei ole vielä lähelläkään loppua ja liian moni on saanut huomata, että pari pulloa olisi saanut jäädä ottamatta. Juhannuksen uhriluku on jo nyt liian suuri, mutta olen melkeinpä varma, että huomiseen mennessä se nousee vielä lisää. Huomenna kun kaljat on juotu ja tavarat pakattu, on aika kartottaa porukka koolle ja lähteä kohti kotia. Viimeistään silloin huomataan, että joku vielä puuttuu.
Nyt onkin aika laittaa jarrut päälle, jättää pari kaljaa jääkaappiin ja juoda välillä raikasta vettä. Ei tippa tapa, mutta ämpäriin voi hukkua!
Erittäin rauhallisia Juhannuksen jämiä!
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Mikä kesä?
Tuntuu, että kesä on jo ohi, vaikkei se ole edes alkanutkaan. Tuntuu, että aika loppuu, eikä mitään ole saanut tehtyä. Ei ole ehtinyt nähdä ystäviä, niin paljon kuin haluaisi. Ei ole ehtinyt chillailla puistikossa tai rannalla. Kesä tuntuu tänä vuonna todella oudolta. Aurinko kuitenkin paistaa entiseen malliin, mutta varpaita palelee ja tekisi mieli laittaa villasukat jalkaan. Koulut jutut pyörii mielessä ja odotan sormet syyhyten postia Portugalista.
Juhannus on edessä ja se jos joku on merkki siitä, että kesä on vasta alkamassa. Lämpimät kesäpäivät vielä edessä. Lentopalloilu-turnaus ja pikku-festarointia tiedossa. Mikä mättää? Miksen ole vielä päässyt siihen kesäfiilikseen? Ainut asia, joka on tuonut kesäfiiliksen on sääsket ja voi pojat niitä on paljon! Ei tarvitte ku nokkaa oven raosta näyttää ja itikat hyökii kinttuihin kiiinni. Onneksi täällä kaupungin katvessa niitä elukoita on vähän vähemmän ja parvekkeella lasituksen suojassa ei yhtään. Lucky me!
Juhannus menee kuitenkin normi-malliin mökillä. Ihanalla mökillä, ihanien sääskien kanssa. Hyvää ruokaa ja pötköttelyä. Ei kai sitä muuta tarvitte?
Pari työvuoroa vielä tiedossa, ennen kesän ensimmäistä reissua. Kultavaskooli, tuo lentopalloilijoiden unelma, käynnistyy reippaan viikon päästä. Tiedossa kolmen päivän rankka peli- ja rillutteluputki. On sitä ootettukki!
Juhannus on edessä ja se jos joku on merkki siitä, että kesä on vasta alkamassa. Lämpimät kesäpäivät vielä edessä. Lentopalloilu-turnaus ja pikku-festarointia tiedossa. Mikä mättää? Miksen ole vielä päässyt siihen kesäfiilikseen? Ainut asia, joka on tuonut kesäfiiliksen on sääsket ja voi pojat niitä on paljon! Ei tarvitte ku nokkaa oven raosta näyttää ja itikat hyökii kinttuihin kiiinni. Onneksi täällä kaupungin katvessa niitä elukoita on vähän vähemmän ja parvekkeella lasituksen suojassa ei yhtään. Lucky me!
Juhannus menee kuitenkin normi-malliin mökillä. Ihanalla mökillä, ihanien sääskien kanssa. Hyvää ruokaa ja pötköttelyä. Ei kai sitä muuta tarvitte?
Pari työvuoroa vielä tiedossa, ennen kesän ensimmäistä reissua. Kultavaskooli, tuo lentopalloilijoiden unelma, käynnistyy reippaan viikon päästä. Tiedossa kolmen päivän rankka peli- ja rillutteluputki. On sitä ootettukki!
maanantai 21. kesäkuuta 2010
Uuu-la-laa!
Menin tänään pyörähtämään kaupoissa. Ihan vain sillä periaatteella, että käyn katteleen ja en osta vielä mitään. Ootan, että palkka tulee tilille ja sitten repasen. Meni vähän reisille tuo ostamattomuus-yritys. Mukaan tarttui kahdet kengät, kynsilakkoja ja hiuspantoja. Nyt on hiukkanen ostos-morkkis päällänsä, koska tili huutaa kohta tyhjyyttään. Toisaalta olen hyvin iloinen. Kengät oli aivan parhaimmat ikinä! Molemmat oli juuri niin ihanat kuin olen aina haaveillutkin. Aamuiset kenkäongelmatkin ovat nyt taas hetkeksi historiaa. Nyt lupaankin pyhästi itselleni, etten suorita minkään sortin ostosmatkailua ainakaan viikkoon!
torstai 17. kesäkuuta 2010
Hei kaunokaiset!
Ja hyvää ruma-läski-päivää! Tänään se sitten virallisesti tuli. Oonkin jo muutaman päivän tässä menny sellasilla fiiliksillä, että kohta se hyökkää, kun oon jotenkin ollut harvinaisen hyvillä tuulilla ja tyytyväinen kaikkeen. Jopa HIUKSIIN! Ja se on paljon se.
Tällä hetkellä ylikasvanut puolikaljuni lähinää ahdistaa ja itkettää. 5 cm hiuskarvat harottaa joka ilman suuntaan ja näyttävät halvoilta, homssuisilta ja typeriltä. Vaatteet ei näytä hyvältä päällä. Puristaa, kiristää, liian löysää, liian tiukkaa, liikaa väriä, liian mustaa. Haluan laittaa farkut, en halua, sortsit, ei sortseja ja niin edelleen.. VIHAAN RUMA-LÄSKI-PÄIVIÄ YLI KAIKEIN!
Näinä päivinä, pitäisi saada olla kotona, peiton alla piilossa maailmaa, kuunnella hyvää musaa ja hakata päätä seinään. Hyvän päivän valitsi tämäkin ahdistus/ärsytys, sillä yöksi menen töihin.
Nautin jo valmiiksi siitä hetkestä kun joudun laahustaman kaupungin läpi naama "norsunpakaralla" kun mikään ei tunnu hyvältä. Onneksi töissä voi piiloutua neljän seinään sisälle ja kaivautua vasta huomisen puolella ihmisten ilmoille. Toivottavasti siihen mennessä olen kerännyt itseni kasaan ja pystyn iloisin mielin kepsottelemaan takaisin kotiin pakkaamaan.
Viikonloppuna tiedossa ristiäiset ja synttärit. Nämä kemuthan toki heittää ajankohtaisen kysymyksen ilmoille: "Mut mitä mää laitan päälle?!"
Tällä hetkellä ylikasvanut puolikaljuni lähinää ahdistaa ja itkettää. 5 cm hiuskarvat harottaa joka ilman suuntaan ja näyttävät halvoilta, homssuisilta ja typeriltä. Vaatteet ei näytä hyvältä päällä. Puristaa, kiristää, liian löysää, liian tiukkaa, liikaa väriä, liian mustaa. Haluan laittaa farkut, en halua, sortsit, ei sortseja ja niin edelleen.. VIHAAN RUMA-LÄSKI-PÄIVIÄ YLI KAIKEIN!
Näinä päivinä, pitäisi saada olla kotona, peiton alla piilossa maailmaa, kuunnella hyvää musaa ja hakata päätä seinään. Hyvän päivän valitsi tämäkin ahdistus/ärsytys, sillä yöksi menen töihin.
Nautin jo valmiiksi siitä hetkestä kun joudun laahustaman kaupungin läpi naama "norsunpakaralla" kun mikään ei tunnu hyvältä. Onneksi töissä voi piiloutua neljän seinään sisälle ja kaivautua vasta huomisen puolella ihmisten ilmoille. Toivottavasti siihen mennessä olen kerännyt itseni kasaan ja pystyn iloisin mielin kepsottelemaan takaisin kotiin pakkaamaan.
Viikonloppuna tiedossa ristiäiset ja synttärit. Nämä kemuthan toki heittää ajankohtaisen kysymyksen ilmoille: "Mut mitä mää laitan päälle?!"
Opparia ja vaihtoa.
Hola! En muistanutkaan, että opinnäytetyön kirjoittaminen on näin helppoa ja rentoa puuhaa. Olen maannut muutaman tunnin parvekkeen matolla (piilossa kuumalta auringolta) ja näpsytellyt läppärin näppäimiä. Tekstiä on tullut huimasti, vaikka samalla olen puuhastellut aivan kaikkes muuta mahdollista maan ja taivaan välillä! Toki tuota kirjallista tuotosta on muokattava vielä parempaan kuosiin ja luettava ainakin sen sata kertaa, mutta ainakin olen saanut luettua JOPO-luokan (Joustava perusopetus) idean melkein läpikotaisin ja kirjoitellut ylös asioita mitä haluan sanoa. Ei ihan loogisessa järjestyksessä, mutta ylhäällä kuitenkin!
Opparihan on sinänsä tämän kesän prioriteetti nro. 1, sillä sen tulisi olla läpikotaisin valmis jo elokuun alkuun mennessä. Syyskuun alussa olisi nimittäin pyhä tarkoitus suunnata etelän lämpöön jos kaikki menee putkeen. Tiedossa siis kolmen kuukauden harjoitteluvaihto PORTUGALISSA. Tällä viikolla portugalilainen "exchange coordinator" on laittanut s-postin kautta perusinfoa ja ilmoitti samalla, että olisi mahdollisuus osallistua ilmaiselle portugalin kielikurssille, joka starttaa 6.9. Mielenkiintoiseksi tämän tilanteen tekee se tosiseikka, että olen töissä elokuun viimeiseen päivään asti, joten mullahan on periaatteessa vajaa viikko töiden jälkeen aikaa sumplia kaikki pelit ja pensselit kasaan ja matkajärjestelyt kuntoon. Enköhän kuitenkin onnistu. Nyt aika tuntuu kamalan lyhyeltä ja mahdottomalta, mutta eihän se loppujen lopuksi vie kuin muutaman tunnin kun pakkaa laukun ja jättää hyvästit omalle kodilleen.
Tuntuu hurjalta jättää oma ihana rakas koti yksin kylmään ja pimeään syksyyn. Täytyy varmaan hommata jonkin sortin "alivuokralainen", joka käy välillä katsomassa, että kaikki on paikallaan. Toki samallahan täytyy pyyhkiä vähän pölyjä ja kuurata lattioita, ettei koti ihan rupsahda. Vaikkei se nyt olekkaan vielä ihan ajankohtaista, kun kaikki on vähän auki ja mikään ei ole varmaa, mutta mitenköhän sitä pärjää ilman oman kodin lämpöä ja rauhaa? Ilman tehtaiden hajuja ja kirkon tornin valoja? Ilman kaikkea rumaa ja samalla niin ihanaa, mistä on neljän vuoden aikana tullut jo koti. Koti, johon on mukava palata ja, joka tuntuu maailman turvallisimmalta paikalta maan päällä.
No, syksyllä se selviää. Ja onneksi tämän kaiken hunteeramisen taustalla kuplii ihanainen ilo, odotus ja jännitys. Matka tuntemattomaan kaupunkiin, kun kouluhommat on melkein paketissa ja ainoa asia, mikä pitää takaisin tullessa tehdä, on todistuksen hakeminen ja valmistumisen juhliminen.. Voiko parempaa ollakkaan?
Opparihan on sinänsä tämän kesän prioriteetti nro. 1, sillä sen tulisi olla läpikotaisin valmis jo elokuun alkuun mennessä. Syyskuun alussa olisi nimittäin pyhä tarkoitus suunnata etelän lämpöön jos kaikki menee putkeen. Tiedossa siis kolmen kuukauden harjoitteluvaihto PORTUGALISSA. Tällä viikolla portugalilainen "exchange coordinator" on laittanut s-postin kautta perusinfoa ja ilmoitti samalla, että olisi mahdollisuus osallistua ilmaiselle portugalin kielikurssille, joka starttaa 6.9. Mielenkiintoiseksi tämän tilanteen tekee se tosiseikka, että olen töissä elokuun viimeiseen päivään asti, joten mullahan on periaatteessa vajaa viikko töiden jälkeen aikaa sumplia kaikki pelit ja pensselit kasaan ja matkajärjestelyt kuntoon. Enköhän kuitenkin onnistu. Nyt aika tuntuu kamalan lyhyeltä ja mahdottomalta, mutta eihän se loppujen lopuksi vie kuin muutaman tunnin kun pakkaa laukun ja jättää hyvästit omalle kodilleen.
Tuntuu hurjalta jättää oma ihana rakas koti yksin kylmään ja pimeään syksyyn. Täytyy varmaan hommata jonkin sortin "alivuokralainen", joka käy välillä katsomassa, että kaikki on paikallaan. Toki samallahan täytyy pyyhkiä vähän pölyjä ja kuurata lattioita, ettei koti ihan rupsahda. Vaikkei se nyt olekkaan vielä ihan ajankohtaista, kun kaikki on vähän auki ja mikään ei ole varmaa, mutta mitenköhän sitä pärjää ilman oman kodin lämpöä ja rauhaa? Ilman tehtaiden hajuja ja kirkon tornin valoja? Ilman kaikkea rumaa ja samalla niin ihanaa, mistä on neljän vuoden aikana tullut jo koti. Koti, johon on mukava palata ja, joka tuntuu maailman turvallisimmalta paikalta maan päällä.
No, syksyllä se selviää. Ja onneksi tämän kaiken hunteeramisen taustalla kuplii ihanainen ilo, odotus ja jännitys. Matka tuntemattomaan kaupunkiin, kun kouluhommat on melkein paketissa ja ainoa asia, mikä pitää takaisin tullessa tehdä, on todistuksen hakeminen ja valmistumisen juhliminen.. Voiko parempaa ollakkaan?
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Lepposa päivä
Kovin muksa päivä menossa. Töitten jälkeen täytin kakun ja koristelin sen lintukarkeilla. Sitten oonkin kattonut Sinkkujen 5. tuottista ja laiskotellut. Sisko kävi mun "parveketupareissa" syöpöttelemässä kakkua ja toi lahjaksi pelargonian ja magneettisen tikkataulun. Ihanaa saada yllätyslahjoja!
Huomenna olis taas työyö tiedossa ja sitten viikonloppu vapaa. Ajattelin mennä höykyttämään Kuoma-Iisakkia. Se siirtynee viikonlopun aikana ulkoruokintaan, sillä vauhtia ja vaarallisiatilanteita on jo vähän liikaa sisätiloissa.
Häätynee juosta sulkemaan partsin ovi, sillä naapuri on röökillä ja hyvää vauhtia täyttää savullansa minunki asuntoa!
LISÄYS 20.59
Ihanaa, pirret kävi "tupareissa" pörräämässä. Linnunpönttö koristaa parveketta ja kakku hupeni iloisesti. On ne pirkot niin ihanaisia. Kamalaa kun niitäkkään ei näe päivittäin. Ihan ikävä iskee.
Huomenna olis taas työyö tiedossa ja sitten viikonloppu vapaa. Ajattelin mennä höykyttämään Kuoma-Iisakkia. Se siirtynee viikonlopun aikana ulkoruokintaan, sillä vauhtia ja vaarallisiatilanteita on jo vähän liikaa sisätiloissa.
Häätynee juosta sulkemaan partsin ovi, sillä naapuri on röökillä ja hyvää vauhtia täyttää savullansa minunki asuntoa!
LISÄYS 20.59
Ihanaa, pirret kävi "tupareissa" pörräämässä. Linnunpönttö koristaa parveketta ja kakku hupeni iloisesti. On ne pirkot niin ihanaisia. Kamalaa kun niitäkkään ei näe päivittäin. Ihan ikävä iskee.
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Leivon leivon leipäsiä.
Oikeasti kakkua tai pohjimmiltaan kääretortun pohjia. Niistä on vain niin helppo tehdä täytekakku. Ei tarvii jännätä kohoaako vai lätsähtääkö. Ne ei voi mennä pieleen. Nyt on kuitenkin valmista. Tai siis pohjat on valmiita. Jos oisin alottanut aikaisemmin niin kaikki ois valmista. Oon vain ollut niin laiska, etten oo "joutanut". Oon vaan herännyt TOSI myöhään, katsonut leffaa, lukenut kirjaa, katsonut vanhoja Salkkareita. Sitten huomasin, että kello on kuusi ja tulee sairaalloinen hoppu, jos meinaan ehtiä töihinkin kymmeneksi. Täytän ja koristelen kakun huomenna kun pääsen töistä ja ennen kuin mun vieraat tulee. Tai siis oon tosi positiivinen, että joku tulee. Jos ei, niin syön itse koko kakun. Tai vien naapureille. Pitäisivät mua varmaan outona ja luulisivat, että yritän myrkyttää ne.
Kuoma-Iisakki on muuten sopeutunut kotiin tosi hyvin. Puree olkkarin pöytää, mattoja ja karkailee ulkona. Ei siis minkään sortin koti-ikävää enää. Ihanasta pikku pallosta on kehkeytymässä siis hurjan energinen pakkaus, joka ryntää heti ulos päästyään sinne, minne sen ei tahdo menevän. Kuten ojaan tai naapuriin. Ihana se silti on. Niin höpö ja söpö!
Kuoma-Iisakki on muuten sopeutunut kotiin tosi hyvin. Puree olkkarin pöytää, mattoja ja karkailee ulkona. Ei siis minkään sortin koti-ikävää enää. Ihanasta pikku pallosta on kehkeytymässä siis hurjan energinen pakkaus, joka ryntää heti ulos päästyään sinne, minne sen ei tahdo menevän. Kuten ojaan tai naapuriin. Ihana se silti on. Niin höpö ja söpö!
Ai niin, katoin muuten aamulla herättyäni (siis oikeasti päivällä) sen suomalaisen musiikki lefan "Jos Rakastat". Musta se oli ihan mukava. Vähän köpö juoni ja muutenkin hepponen, mutta ne piisit oli kyllä valittu aika pitkälti nappiin, että aika ajoin jopa kylmät väreet hiipi pitkin selustaa. Tai sitten mun oli vain kylmä, kun jouduin hakemaan villasukatkin jalkaan.
torstai 10. kesäkuuta 2010
Kuoma-Iisakki
Joku nuista söpöläisistä karvapalloista on huomenna meidän oma Kuoma.
Toivottavasti tuo ihana pulleropallero tekee isääni vaikutuksen ja näin ollen muuttaa asumaan meille.
Jännityksellä odotellaan, mitä huominen tuo tullessaan.
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Jay-Z Empire State Of Mind feat Bridget Kelly
Vielä yksi täysin turha postaus ennen kun lopetan tältä päivältä. Saatan olla maininnut tän piisin aikasemminkin, mutta silti..
Maailman parhain piisi tällä hetkellä! Aivan sairas pirre tuo Bridget Kelly, tykkään tästä versiosta satoja kertoja enempi, entä Alicia Keysin joikaamasta!
Hyvää keksiviikkoa!!!
Maailman parhain piisi tällä hetkellä! Aivan sairas pirre tuo Bridget Kelly, tykkään tästä versiosta satoja kertoja enempi, entä Alicia Keysin joikaamasta!
Hyvää keksiviikkoa!!!
SisutusWIMMA!
Tänään se tapahtui. Se, mitä oon ottanut jo melkein neljä vuotta. Sain vihdoin ja viimein parvekkeelle lasituksen. Oi tätä ilon ja riemun päivää!
Nythän mulla on tietenkin mahdottomat visiot siitä kuinka tuun sisustamaan parvekkeen. Nyt on siis mahdollista ihan surutta laittaa sinne kaikkea ihanaa, kun ei ole pulut sotkemassa ja sade kastelemassa.
Tänään kävinkin siis hiukan shoppaamassa. Oon kuiten säästökuurilla, joten yllättävän edullisesti sain kuin sainkin hommattua kaikkea sisustushommia partsille ja toki jotain myös sisälle kämppäänkin.
On se vain sitten ihana kellotella parvekkeella ja siemailla kahvia, kun kaikki on ihanaa ja söpöläistä. Kyllä siinä niinku oikein sielu leppää!
Enpä muistakkaan millon oisin viimeksi ollut näin ilonen siivouksesta. Ootan huomista kuin kuuta nousevaa. Saa kuurata parvekkeen mäntysuovalla, vaihtaa verhot ikkunoihin ja matot lattiaan.
Ajattelin myös kehitellä tuonne parvekkeelle jonkin sortin verhopatenttiratkaisun. Oikeaa verhotankoahan siellä ei ole (vielä?), mutta jonkin systeemin aion keksiä, että saan sinne roikkumaan söpöt IKEA:n lokkiverhot, jotka mätsää aivan super siististi siihen puiseen lokkihemmoon, jonka löysin tänään Prismasta.
Niin ja ensi viikolla aioin leipoa kakkua ja pitää parveketuparit. Tervetuloa, ystävät rakkaat. Aina on hyvä syy juhlia!
Nythän mulla on tietenkin mahdottomat visiot siitä kuinka tuun sisustamaan parvekkeen. Nyt on siis mahdollista ihan surutta laittaa sinne kaikkea ihanaa, kun ei ole pulut sotkemassa ja sade kastelemassa.
Tänään kävinkin siis hiukan shoppaamassa. Oon kuiten säästökuurilla, joten yllättävän edullisesti sain kuin sainkin hommattua kaikkea sisustushommia partsille ja toki jotain myös sisälle kämppäänkin.
On se vain sitten ihana kellotella parvekkeella ja siemailla kahvia, kun kaikki on ihanaa ja söpöläistä. Kyllä siinä niinku oikein sielu leppää!
Enpä muistakkaan millon oisin viimeksi ollut näin ilonen siivouksesta. Ootan huomista kuin kuuta nousevaa. Saa kuurata parvekkeen mäntysuovalla, vaihtaa verhot ikkunoihin ja matot lattiaan.
Ajattelin myös kehitellä tuonne parvekkeelle jonkin sortin verhopatenttiratkaisun. Oikeaa verhotankoahan siellä ei ole (vielä?), mutta jonkin systeemin aion keksiä, että saan sinne roikkumaan söpöt IKEA:n lokkiverhot, jotka mätsää aivan super siististi siihen puiseen lokkihemmoon, jonka löysin tänään Prismasta.
Niin ja ensi viikolla aioin leipoa kakkua ja pitää parveketuparit. Tervetuloa, ystävät rakkaat. Aina on hyvä syy juhlia!
tiistai 8. kesäkuuta 2010
KOMPISIA!
Tulin juuri kotiin ulkomailta. Tarkemmin sanottuna Ruotsista. Huomasin vain kuinka tylsää tuo Ruotsin-matkailukin on nykyään kun tullitkaan ei enää pelitä samaan malliin kuin ennen muinoin. Saa ajella miten saattuu ja ostaa vaikka seepran ja tuoda se kotiin ilman, että kukaan kysyy kohtalokkaan kysymyksen: "Onko tullattavaa?" Vuonna pottu oli hauskaa kun tulli-ihmiset tsekkas auton takakontin ja yritti bongata jotain laitonta voin ja sokerin keskeltä.
No tänään oli silti hupaisaa ja varsin ruokapitoista menoa ja meininkiä. Pannupizzaaa, Spice Ice:n Pyörremyrskyä ja vielä irttareita Ica:n makeishyllyltä. NAMNAMNAM! Ostin sellasia super söpöjä jäätelö kompisia, joista tuli mieleen nämä ihanat Delikalasin korut.
(Kuva Delikalasin Facebook sivuilta)
Delikalas on siis super ihana korunvalmistaja, jonka olen bongannut jotain kautta Facebookista. Aivan syötävän ihania koruja. Yhtä ihania kuin ruotsalaiset irtokarkit! Lemppareita koruista on vaahtokarkki korvakorut, donitsi kaulakoru ja muffinsit. Mulle ei mene kaaliin kuinka joku kykenee tekemään kuin aidon ja herkullisen näkösiä koruja. Omilla nakkisormilla tuollainen taiteilu olisi täys kaaos.
Huomenna ajattelin mennä bongaamaan tyynynpäällisiä. Siis sellasia "koristetyynynpäällisiä" sänkyyn. Jotain söpöä pinkkiä ja vihreää. Jotain joka mätsää mun uusiin tuleviin verhoihin. Torstaina on super-siivouspäivä ihan vain sen kunniaksi, että huomenna tulee parvekelasit paikalleen. Eihän sitä tavinnutkaan vartoa kuin melkein 4 vuotta. No, parempi myöhään kun ei millonkaan. Vaiko kuinka?
Niiin ja perjantaina, PERJANTAINA tulee pikkuhauva! Se ihana läski karvapallo, joka vain nukkuu. Se sopiikin tähän perheeseen kuin nyrkki silmään.
No tänään oli silti hupaisaa ja varsin ruokapitoista menoa ja meininkiä. Pannupizzaaa, Spice Ice:n Pyörremyrskyä ja vielä irttareita Ica:n makeishyllyltä. NAMNAMNAM! Ostin sellasia super söpöjä jäätelö kompisia, joista tuli mieleen nämä ihanat Delikalasin korut.
(Kuva Delikalasin Facebook sivuilta)
Delikalas on siis super ihana korunvalmistaja, jonka olen bongannut jotain kautta Facebookista. Aivan syötävän ihania koruja. Yhtä ihania kuin ruotsalaiset irtokarkit! Lemppareita koruista on vaahtokarkki korvakorut, donitsi kaulakoru ja muffinsit. Mulle ei mene kaaliin kuinka joku kykenee tekemään kuin aidon ja herkullisen näkösiä koruja. Omilla nakkisormilla tuollainen taiteilu olisi täys kaaos.
Huomenna ajattelin mennä bongaamaan tyynynpäällisiä. Siis sellasia "koristetyynynpäällisiä" sänkyyn. Jotain söpöä pinkkiä ja vihreää. Jotain joka mätsää mun uusiin tuleviin verhoihin. Torstaina on super-siivouspäivä ihan vain sen kunniaksi, että huomenna tulee parvekelasit paikalleen. Eihän sitä tavinnutkaan vartoa kuin melkein 4 vuotta. No, parempi myöhään kun ei millonkaan. Vaiko kuinka?
Niiin ja perjantaina, PERJANTAINA tulee pikkuhauva! Se ihana läski karvapallo, joka vain nukkuu. Se sopiikin tähän perheeseen kuin nyrkki silmään.
tiistai 25. toukokuuta 2010
Lukutoukka
Tsuida-duida-osaat-sä-uida? Kesä tuli, kesä meni. Muistoksi jäi vähän väriä ihoon ja sääsken puremat jalkoihin. Ehkä se kesä tulee uudelleen sitten heinäkuun loppupuolella, viimeistään elokuussa. Nyt näyttää kuitenkin pahalta verrattuna viime viikkoon. Viime viikkohan oli ehkä lämpimin toukokuun viikko moniin vuosiin. Ainakin mun mielestä. Harvoin on saanut nauttia +30 helteistä nuin aikaseen.
Sadepäivissä on kuitenkin puolensa. Oon aina ollut hiukan laiskan sorttinen ja tykännyt lukea paljon. Nyt täytyy lukea "pakostakin" opinnäytetyötä varten ainakin mijoona "OIKEAA & VALIDIA" kirjaa, mutta onneksi välissä ehtii lukea ihan oikeaa "hömppä"-kirjallisuuttakin. Tai tokkopa nuo kirjat mitkä nyt on lukemisen alla, on niinkään hömppää. Aika karua tekstiä tuntuu olevan ainakin kahdessa ensimmäisessä opuksessa.
Sapphiren Ponnista! -kirja tunnetaan ehkä nyt paremmin nimellä Precious, sillä uusi painos tuli leffan myötä hyllyjen täytteeksi joka kauppaan. Kirja siis kertoo Harlemilaistytön tarinan, jonka perusteella perhehelvetistäkin voi selvitä hyvän ja innostavan opettajan avulla.
Toinen kirja, mitä tavaan ennen unen tuloa on Patricia McCormickin Viilto. Tarina tytöstä, joka viiltelyn vuoksi lähetetään nuorille tarkoitettuun "kuntoutuskotiin". Avasin kirjan eilen illalla ja se lähenee jo nyt uhkaavasti loppuaan.
Kolmannen kirjan bongasin joskus MeNaisten tai Anna-lehden kirjaosiosta. Siellä vihkosta hehkutettiin ja olenkin aina ollut kovin kiinnostunut Islamilaisista maista ja niihin sijoittuvista kirjoista. Uskonto, kulttuuri ja arvomaailma on niin erilainen, verrattuna länsimaihin, että kirjoja suorastaan ahmii saadakseen lisää tietoa.
Oon kyllä ollut kamala lukutoukka jo ihan penskasta lähtien. Mulla on yhä laatikostossa tallessa yläasteen"lukuvihkot", joihin kirjoitettiin fiilikset luetusta kirjasta ja opettaja heitteli perään joitain kysymyksiä, joihin piti vastata. Selasin näitä vihkoja viime viikolla ja löysin joukosta muutaman aivan SKÄDÄM-kijan, joita suosittelen jokaiselle ihmiselle luettavaksi.
* Aman - Somalitytön tarina
* Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän
* Christiane F: Huumeasema Zoo
Niin ja muistakkaa. Kirjasto on nasta mesta!
Sadepäivissä on kuitenkin puolensa. Oon aina ollut hiukan laiskan sorttinen ja tykännyt lukea paljon. Nyt täytyy lukea "pakostakin" opinnäytetyötä varten ainakin mijoona "OIKEAA & VALIDIA" kirjaa, mutta onneksi välissä ehtii lukea ihan oikeaa "hömppä"-kirjallisuuttakin. Tai tokkopa nuo kirjat mitkä nyt on lukemisen alla, on niinkään hömppää. Aika karua tekstiä tuntuu olevan ainakin kahdessa ensimmäisessä opuksessa.
Sapphiren Ponnista! -kirja tunnetaan ehkä nyt paremmin nimellä Precious, sillä uusi painos tuli leffan myötä hyllyjen täytteeksi joka kauppaan. Kirja siis kertoo Harlemilaistytön tarinan, jonka perusteella perhehelvetistäkin voi selvitä hyvän ja innostavan opettajan avulla.
Toinen kirja, mitä tavaan ennen unen tuloa on Patricia McCormickin Viilto. Tarina tytöstä, joka viiltelyn vuoksi lähetetään nuorille tarkoitettuun "kuntoutuskotiin". Avasin kirjan eilen illalla ja se lähenee jo nyt uhkaavasti loppuaan.
Kolmannen kirjan bongasin joskus MeNaisten tai Anna-lehden kirjaosiosta. Siellä vihkosta hehkutettiin ja olenkin aina ollut kovin kiinnostunut Islamilaisista maista ja niihin sijoittuvista kirjoista. Uskonto, kulttuuri ja arvomaailma on niin erilainen, verrattuna länsimaihin, että kirjoja suorastaan ahmii saadakseen lisää tietoa.
Oon kyllä ollut kamala lukutoukka jo ihan penskasta lähtien. Mulla on yhä laatikostossa tallessa yläasteen"lukuvihkot", joihin kirjoitettiin fiilikset luetusta kirjasta ja opettaja heitteli perään joitain kysymyksiä, joihin piti vastata. Selasin näitä vihkoja viime viikolla ja löysin joukosta muutaman aivan SKÄDÄM-kijan, joita suosittelen jokaiselle ihmiselle luettavaksi.
* Aman - Somalitytön tarina
* Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän
* Christiane F: Huumeasema Zoo
Niin ja muistakkaa. Kirjasto on nasta mesta!
tiistai 11. toukokuuta 2010
PMMP - Tässä Elämä On
On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
- Jossain on kai vastauskin.
Siskosta tuli jo äiti asuntolainoineen.
Ostin kadun mieheltä pyörän,
joudun nyt oikeuteen.
Joku toinen aina edellä
ottaa irti kaiken minkä saa.
Mulla kun ei oo mitä oottaa,
ei se paljon haittaakaan.
Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.
Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.
Miks kysyt, miten käytän
päivät jotka vielä saan.
Tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan?
Enkä opi sanomaan, et kaipaan,
vaikka pyydätkin.
Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan.
San. Paula Vesala
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
- Jossain on kai vastauskin.
Siskosta tuli jo äiti asuntolainoineen.
Ostin kadun mieheltä pyörän,
joudun nyt oikeuteen.
Joku toinen aina edellä
ottaa irti kaiken minkä saa.
Mulla kun ei oo mitä oottaa,
ei se paljon haittaakaan.
Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.
Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.
Miks kysyt, miten käytän
päivät jotka vielä saan.
Tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan?
Enkä opi sanomaan, et kaipaan,
vaikka pyydätkin.
Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan.
San. Paula Vesala
lauantai 8. toukokuuta 2010
Perjantai 7.5.2010
Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja lämmittää ihanasti. Ihmisiä saapuu hiljalleen kirkkomaalle tummissa vaatteissaan, kauniit kukkalaitteet sylissään. Ohikulkijat nyökkäävät meille ja astelevat rauhassa kirkon portaita ylös. Kirkon kellot kumahtelevat kauniissa kevät päivässä ja kuusi voimakasta kättä tarttuu arkun kantimiin kiinni. On aika hyvästellä Pappa, viimeisen kerran.
Istuessani kirkonpenkissä kiinnitän huomiota moneen turhanpäiväiseen asiaan. En pysty keskittymään Papin puheisiin, enkä virsien veisuuseen, mutta huomaan, että edessä olevilla penkeillä on paljon paperilehtisiä sikin sokin. Seinästä roikkuu musta langanpätkä ja lattialankuissa on oksan jättämä kolo.
Kuulen kameroiden piippauksen ja ihmisten niiskutuksen. Mietin, miksi hautajaisista pitää ottaa kuvia? Kuka haluaa katsoa valokuvia omista rakkaistaan räkä poskella, kyyneleet silmissä ja nessupaketti kädessä? Kuka haluaa katsoa kuvia arkusta, joka peittyy kukka-asetelmien alle? Arkusta, joka tekee hetkessä todelliseksi sen, mitä mieli ei pysty käsittämään viikkojenkaan aikana.
Hautuumaalla kaikki muuttuu entistä ahdistavammaksi. Arkku lasketaan syvään kuoppaan ja miehet alkavat lapioida multaa sen päälle. Kivet kolahtelevat arkun kanteen ja kyyneleet vierivät poskille. Miehet vaihtuvat lapion varressa tiuhaan tahtiin. Ihmiset laskevat kukkalaitteensa hautakummun päälle ja syvä ja pimeä kuoppa muuttuu kauniiksi kukkamereksi.
Tajuan, että kaikilla näillä ihmisillä, jotka ovat saapuneet paikalle on myös ikävä. He haluavat osoittaa sen kukkasilla, lämpimillä katseilla ja voimakkailla kädenpuristuksilla.
Muistotilaisuudessa hoetaan samaa; "Otan osaa, otan osaa". Mieleni tekisi vastata, että "Älä ota osaa, ota toopia". Välissä huomaan katselevani Mummoa hymyssä suin ja Mummo hymyilee minulle takaisin. Mummo on niin mahdottoman kaunis tänään. Se ei näytä kyllä ollenkaan 86-vuotiaalta.
Jokaisen "ohjelmanumeron" jälkeen tekisi mieli taputtaa. Eikös sitä ruukata kiittää kun, joku laulaa tai pitää puheen. Minusta se on hyvä tapa ja taputtaminen on hauskaa. Kirkkohommissa on kuitenkin vissiin sellaset säännöt, ettei saa taputella ja jos jotain kiitetään ni se on se Yläkerran Äijä.
Rankin päivä on nyt ohi ja aurinko paistellee yhä. Maailma ei lopu, eikä kaadu niskaan. "KAIKKI HYVIN".
Istuessani kirkonpenkissä kiinnitän huomiota moneen turhanpäiväiseen asiaan. En pysty keskittymään Papin puheisiin, enkä virsien veisuuseen, mutta huomaan, että edessä olevilla penkeillä on paljon paperilehtisiä sikin sokin. Seinästä roikkuu musta langanpätkä ja lattialankuissa on oksan jättämä kolo.
Kuulen kameroiden piippauksen ja ihmisten niiskutuksen. Mietin, miksi hautajaisista pitää ottaa kuvia? Kuka haluaa katsoa valokuvia omista rakkaistaan räkä poskella, kyyneleet silmissä ja nessupaketti kädessä? Kuka haluaa katsoa kuvia arkusta, joka peittyy kukka-asetelmien alle? Arkusta, joka tekee hetkessä todelliseksi sen, mitä mieli ei pysty käsittämään viikkojenkaan aikana.
Hautuumaalla kaikki muuttuu entistä ahdistavammaksi. Arkku lasketaan syvään kuoppaan ja miehet alkavat lapioida multaa sen päälle. Kivet kolahtelevat arkun kanteen ja kyyneleet vierivät poskille. Miehet vaihtuvat lapion varressa tiuhaan tahtiin. Ihmiset laskevat kukkalaitteensa hautakummun päälle ja syvä ja pimeä kuoppa muuttuu kauniiksi kukkamereksi.
Tajuan, että kaikilla näillä ihmisillä, jotka ovat saapuneet paikalle on myös ikävä. He haluavat osoittaa sen kukkasilla, lämpimillä katseilla ja voimakkailla kädenpuristuksilla.
Muistotilaisuudessa hoetaan samaa; "Otan osaa, otan osaa". Mieleni tekisi vastata, että "Älä ota osaa, ota toopia". Välissä huomaan katselevani Mummoa hymyssä suin ja Mummo hymyilee minulle takaisin. Mummo on niin mahdottoman kaunis tänään. Se ei näytä kyllä ollenkaan 86-vuotiaalta.
Jokaisen "ohjelmanumeron" jälkeen tekisi mieli taputtaa. Eikös sitä ruukata kiittää kun, joku laulaa tai pitää puheen. Minusta se on hyvä tapa ja taputtaminen on hauskaa. Kirkkohommissa on kuitenkin vissiin sellaset säännöt, ettei saa taputella ja jos jotain kiitetään ni se on se Yläkerran Äijä.
Rankin päivä on nyt ohi ja aurinko paistellee yhä. Maailma ei lopu, eikä kaadu niskaan. "KAIKKI HYVIN".
tiistai 4. toukokuuta 2010
Kesä!
Uijuijuijui!! Tänään se tapahtui! Laitoin ensimmäistä kertaa tälle vuotta jalkaan ballerinat. Oih! Se on varma kesän merkki, kun saa hillua ulkona keposissa kengissä aurinkolasit silmillä. Herkkua! Kaikein toki vielä kruunas uudet aurinkolasit. Sain tuliaisia kahdet aurikset ja molemmat on tosi söpöt. Alla kuvaa, miltä ne näyttää. Ihkulit vai mitä?
Kamalasti ihanaa kesän alkua!!!
Kamalasti ihanaa kesän alkua!!!
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Silence.
Tänään on ollut vähän huono päivä. Suruttaa kovasti. Aivojeni sopukat eivät millään hyväksy viime viikon tapahtumia. Ikävä hyökyy mieleen valtavina hyökyaaltoina. Itkettää. Vanhoja ihania muistoja tulvahtelee mieleen ja hymyilyttää. Sitten tulee taas suru ja kamala ikävä.
Jännittää ihan kamalasti keskiviikko ja torstai. Meillä on sellainen digitarina-työpaja koulussa. Aiheena "isyys" tai oma näkökulma isyyteen. Mulle se isyys tarkoittaa omaa isää ja isoisiä. Laatikoston päällä on nippu vanhoja kuvia odottamassa. Enpä oikein tiedä tuleeko siitä mitään. Saattaa vain tulla rämsy.
Tajusin vasta tänään etten voi enää sanoa, että meen Joelle katsomaan Mummoa ja Pappaa. Oli aika kova paikka. Siellä on vain Mummo ja tyhjä keinutuoli. Onneksi siellä on kuitenkin Mummo. Mummo on ihana. Tällä hetkellä vain kovin surullinen, mutta silti super ihana.
Jännittää ihan kamalasti keskiviikko ja torstai. Meillä on sellainen digitarina-työpaja koulussa. Aiheena "isyys" tai oma näkökulma isyyteen. Mulle se isyys tarkoittaa omaa isää ja isoisiä. Laatikoston päällä on nippu vanhoja kuvia odottamassa. Enpä oikein tiedä tuleeko siitä mitään. Saattaa vain tulla rämsy.
Tajusin vasta tänään etten voi enää sanoa, että meen Joelle katsomaan Mummoa ja Pappaa. Oli aika kova paikka. Siellä on vain Mummo ja tyhjä keinutuoli. Onneksi siellä on kuitenkin Mummo. Mummo on ihana. Tällä hetkellä vain kovin surullinen, mutta silti super ihana.
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Elämä jatkuu.
Huomasin tänään, että on jo perjantai. Melkein viikko vierähtänyt ja suru on murhe tuntuu kokoajan vähän pienemmältä ja helpommalta kantaa. Maanantai oli elämäni kamalimpia päiviä. Varmaan kamalin koskaan. Tuntui niin käsittämättömältä, ettei Pappa enää koskaan istu omassa keinutuolissaan ja katsele maailman menoa. Mummola tuntui niin kamalan oudolta ja tyhjältä ilman Pappaa. En voi millään uskoa, etten enää koskaan näe Pappaa. En enää koskaan kuule sen ääntä. Tosi vaikea uskoa, että se on nyt pois.
Oon monena päivänä katsellut taivasta kun oon ollut ulkona tai ajanut autolla. Oon nähnyt pieniä pilviä ja miettinyt, että siellä se Pappa nyt on. Kurkistelee meidän puuhia pilven reunalta. Nauraa mukana kun meitä naurattaa ja on tukena kun meitä itkettää. On onnellinen kun pidetään yhtä ja lohdutetaan toinen toisiamme. On tyytyväinen kun pidetään Mummosta ja mummolasta huolta.
Huomenna on taas surullinen päivä. Tiedän sen jo valmiiksi. Koko porukka kokoonnutaan mummolaan ja käytetään Pappaa kotona, ennen kuin viedään se hautuumaalle odottamaan siunausta. Mulla jännittää kamalasti. Täällä on tapana käyttää vainajaa kotona, joko kotipihalla tai sitten ihan sisällä asti. Musta se on hieno tapa, mutta pelkään, että sitä vain murenee uudelleen, kun on saanut itseään jo hiukan kasaan muutaman päivän aikana, niin kaikki pitää alottaa uudelleen alusta.
Oon monena päivänä katsellut taivasta kun oon ollut ulkona tai ajanut autolla. Oon nähnyt pieniä pilviä ja miettinyt, että siellä se Pappa nyt on. Kurkistelee meidän puuhia pilven reunalta. Nauraa mukana kun meitä naurattaa ja on tukena kun meitä itkettää. On onnellinen kun pidetään yhtä ja lohdutetaan toinen toisiamme. On tyytyväinen kun pidetään Mummosta ja mummolasta huolta.
Huomenna on taas surullinen päivä. Tiedän sen jo valmiiksi. Koko porukka kokoonnutaan mummolaan ja käytetään Pappaa kotona, ennen kuin viedään se hautuumaalle odottamaan siunausta. Mulla jännittää kamalasti. Täällä on tapana käyttää vainajaa kotona, joko kotipihalla tai sitten ihan sisällä asti. Musta se on hieno tapa, mutta pelkään, että sitä vain murenee uudelleen, kun on saanut itseään jo hiukan kasaan muutaman päivän aikana, niin kaikki pitää alottaa uudelleen alusta.
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Tiistai 13.4 - Ranua Zoo
Kävimmä tyttöjen kanssa Ranuan eläinpuistossa. Mun tuleva työpaikka, joskus maailmassa. Kaikkien muitten ammattien joukossa. Aivan luksuspäivä! Ihanaa seuraa, hyvät retkieväät ja huiput elukat. Supikoira söi kengät, korppi oli syönyt jonku raukan käden ja saukot yritti nuijia toisiaan hengiltä. Hirveen lepposaa meininkiä! Tykkään ihan porona!
torstai 1. huhtikuuta 2010
Keskiviikko 31.3.2010, kello 22.48
Hei Rakas Pappa!
Tiedätkö kuinka ikävä mulle sua tulee? Kun äiti tänään päivällä soitti ja sanoi, että olet tosi huonossa kunnossa ja nyt vain odotellaan, hajosin miljooniin osiin. Istuin parvekkeella ja itkin. Tulee Pappa kamala ikävä.
Saattaisit sanoa, että "fiinitolopio" jos näkisit mun itkevän näin paljon sun takia. Älä kuitenkaan huoli, sillä ymmärrän, että sun on nyt parempi mennä. Reilut 10 vuotta on mennyt sun sairastumisesta, eikä se ole ollut varmaan helppoa elämää. Oot silti ollut aina ihanan lempeä ja iloinen. Aina kädet ojossa ja halausta vailla. Onneksi halasin sua kun viimeksi nähtiin. Olit silloin vielä kotona.
Mietin sua tänään paljon. Ja mitä ihania muistoja oletkaan jättänyt mun sydämeen. Muistin eilen jopa pitkästä aikaa mille teidän vanha auto, Talbotti, tuoksui. Muistan myös miltä ne plyyssipenkit tuntui. Ne oli kovin pehmeät ja ihanat istua.
Hait meidät monesti teille mummolaan päivähoitoon. Ne on ihania muistoja. Ruokittiin talvella poroja. Muistan, että yhdellä vasalla ei ollut sarvia.
Monen monituista kertaa ollaan oltu pikkupuitten teossa. Oltiin sillon penskoina varmaan enemmän tiellä, kuin avuksi, mutta saatiin silti aina olla mukana.
Ja potunnostot. Ne on ollut maailman hauskimpia hetkiä. Käänsit Valmetilla potut ylös, poimittiin ne ämpäreihin ja vietiin riiheen. Potunnosto oli aina syksyn kohokohtia. Joskus niitä hetkiä on ikävä.
Pelattiin sun kanssa monesti korttia ja opetit meille Piitin ja Maijan salat. Monesti katsottiin illan päätteeksi, kenestä tulee "iltamaija". Ei olla pelattu yhdessä pitkään aikaan.
Joskus kun oltiin tosi onnekkaita, päästit meidät rahalaatikolle. Siis siihen yöpöydän ylälaatikkoon, joka oli täynnä kolikoita! Saatiin vuoron perään ottaa niin iso kourallinen kolikoita, kuin vain käteen mahtui. Pojilla oli isoimmat kädet, niin tietäähän sen kuka siinä jäi aina eniten voitolle.
Kesällä saatettiin istua kiikussa pitkät tovin ja paistatella päivää. Sulla ei tainnut olla koskaan kiire meidän penskojen kanssa mihinkään? En ainakaan muista. Teit meidän kanssa paljon ihania asioita. Kerran paistettiin makkaratkin teidän etupihalla, kun olit luvannut meille niin.
Kun sairastuit, oli se kova isku meille kaikille. Miten voimakas ja rohkea pappa voi muuttua niin heikoksi? Pelättiin kaikki jo silloin pahinta, mutta näytit, että täältä vielä noustaan. Jouduit aloittamaan kaiken alusta, puhumista myöten. Olit vain niin pirun itsepäinen, kuten tähän sukuun kuuluu, ettet aina tahtonut yrittää.
Silti kuntouduit ja muutaman vuoden vielä jaksoit melkein sata lasissa jatkaa elämän polkuja. Sitten alkoi pikku hiljaa hiipien tulla takapakkia. Kaikki yritys ja elämä alkoi valua hukkaan.
Onneksi sulla on aina ollut "tyttö". Mummo piti susta aina huolta ja pitää edelleen. Mummo halusi sun olevan kotona ja teki sen mahdolliseksi. Välillä mulla kyllä pelotti, ettei mummokaan enää jaksa. Se oli tosi väsynyt. Pelkäsin teidän molempien puolesta.
Nyt oot ollu kolmisen viikkoa vuodeosastolla ja oot tosi huonossa kunnossa. Sulle ei enää anneta antibiootteja kuumeeseen. Tulehdusarvot heittelee. Saat kipulaastareita, ettei suhun satu. Toivon Pappa kovasti, että sun on hyvä olla.
Vaikka mulle jää kamalan iso ikävä ja mummola tuntuukin oudolta ilman sua, niin oon ihan varma, että haluat sen menevän näin. Susta ei ole makaamaan vuodeosastolle. Taidat inhota sitä koko sydämestäsi.
Mulle tulee Pappa sua kova ikävä, mutta oon onnellinen, että oot just mun Pappa, etkä kenenkään muun. Rakastan sua kovasti.
Hyvää yötä, nuku hyvin.
Rakkaudella, Karoliina
Tiedätkö kuinka ikävä mulle sua tulee? Kun äiti tänään päivällä soitti ja sanoi, että olet tosi huonossa kunnossa ja nyt vain odotellaan, hajosin miljooniin osiin. Istuin parvekkeella ja itkin. Tulee Pappa kamala ikävä.
Saattaisit sanoa, että "fiinitolopio" jos näkisit mun itkevän näin paljon sun takia. Älä kuitenkaan huoli, sillä ymmärrän, että sun on nyt parempi mennä. Reilut 10 vuotta on mennyt sun sairastumisesta, eikä se ole ollut varmaan helppoa elämää. Oot silti ollut aina ihanan lempeä ja iloinen. Aina kädet ojossa ja halausta vailla. Onneksi halasin sua kun viimeksi nähtiin. Olit silloin vielä kotona.
Mietin sua tänään paljon. Ja mitä ihania muistoja oletkaan jättänyt mun sydämeen. Muistin eilen jopa pitkästä aikaa mille teidän vanha auto, Talbotti, tuoksui. Muistan myös miltä ne plyyssipenkit tuntui. Ne oli kovin pehmeät ja ihanat istua.
Hait meidät monesti teille mummolaan päivähoitoon. Ne on ihania muistoja. Ruokittiin talvella poroja. Muistan, että yhdellä vasalla ei ollut sarvia.
Monen monituista kertaa ollaan oltu pikkupuitten teossa. Oltiin sillon penskoina varmaan enemmän tiellä, kuin avuksi, mutta saatiin silti aina olla mukana.
Ja potunnostot. Ne on ollut maailman hauskimpia hetkiä. Käänsit Valmetilla potut ylös, poimittiin ne ämpäreihin ja vietiin riiheen. Potunnosto oli aina syksyn kohokohtia. Joskus niitä hetkiä on ikävä.
Pelattiin sun kanssa monesti korttia ja opetit meille Piitin ja Maijan salat. Monesti katsottiin illan päätteeksi, kenestä tulee "iltamaija". Ei olla pelattu yhdessä pitkään aikaan.
Joskus kun oltiin tosi onnekkaita, päästit meidät rahalaatikolle. Siis siihen yöpöydän ylälaatikkoon, joka oli täynnä kolikoita! Saatiin vuoron perään ottaa niin iso kourallinen kolikoita, kuin vain käteen mahtui. Pojilla oli isoimmat kädet, niin tietäähän sen kuka siinä jäi aina eniten voitolle.
Kesällä saatettiin istua kiikussa pitkät tovin ja paistatella päivää. Sulla ei tainnut olla koskaan kiire meidän penskojen kanssa mihinkään? En ainakaan muista. Teit meidän kanssa paljon ihania asioita. Kerran paistettiin makkaratkin teidän etupihalla, kun olit luvannut meille niin.
Kun sairastuit, oli se kova isku meille kaikille. Miten voimakas ja rohkea pappa voi muuttua niin heikoksi? Pelättiin kaikki jo silloin pahinta, mutta näytit, että täältä vielä noustaan. Jouduit aloittamaan kaiken alusta, puhumista myöten. Olit vain niin pirun itsepäinen, kuten tähän sukuun kuuluu, ettet aina tahtonut yrittää.
Silti kuntouduit ja muutaman vuoden vielä jaksoit melkein sata lasissa jatkaa elämän polkuja. Sitten alkoi pikku hiljaa hiipien tulla takapakkia. Kaikki yritys ja elämä alkoi valua hukkaan.
Onneksi sulla on aina ollut "tyttö". Mummo piti susta aina huolta ja pitää edelleen. Mummo halusi sun olevan kotona ja teki sen mahdolliseksi. Välillä mulla kyllä pelotti, ettei mummokaan enää jaksa. Se oli tosi väsynyt. Pelkäsin teidän molempien puolesta.
Nyt oot ollu kolmisen viikkoa vuodeosastolla ja oot tosi huonossa kunnossa. Sulle ei enää anneta antibiootteja kuumeeseen. Tulehdusarvot heittelee. Saat kipulaastareita, ettei suhun satu. Toivon Pappa kovasti, että sun on hyvä olla.
Vaikka mulle jää kamalan iso ikävä ja mummola tuntuukin oudolta ilman sua, niin oon ihan varma, että haluat sen menevän näin. Susta ei ole makaamaan vuodeosastolle. Taidat inhota sitä koko sydämestäsi.
Mulle tulee Pappa sua kova ikävä, mutta oon onnellinen, että oot just mun Pappa, etkä kenenkään muun. Rakastan sua kovasti.
Hyvää yötä, nuku hyvin.
Rakkaudella, Karoliina
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Askartelua paskartelua.
Oon ollut viimeaikoina tosi laiska askartelemaan. En ole löytänyt mistään inspiraatiota toteuttaa kaikkia hienouksia. Nyt kummipoikani synttärini lähenevät ja pakotin itseni väkertämään hänelle synttärikortin. Jannu oli toivonut kinkereihin merirosvo-teemaa, joten sen seurauksena korttikin on mitä on. Askartelussa käy aina niin, että päässä on huikeita kuvitelmia ja aikomuksia, jotka muuttuu n. miljoona kertaa kortin teon aikana ja lopputulos ei ole koskaan sitä mitä ajatteli. Nyt kortista tuli kuitenkin ihan semi-hauska. Olisin oikeasti halunnut laittaa rannalle aarrearkun, mereen hain ja kaikkea muuta mukavaa..
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Maroon 5
Olympialaiset on ohi. Loma on ohi. Koulu alkaa, koulutukset alkaa, opparin teko alkaa. Kaikki alkaa. Tuntuu vain, että itte ei riitä tai jaksa. Opinnäytetyö on siis menossa päin persettä tällä hetkellä. En oikein tiedä miten siihen pitäisi enää suhtautua. Tekisi mieli jo vaihtaa alaa. Olisihan se kuitenkin kamalan noloa jättää kaikki kesken, kun kuitenkin jouluna pitäisi saada jo paperit käteen. En perhana anna periksi!
Oon kuunnellut nyt tässä muutaman päivän Maroon5 pändiä. Siivosin perjantaina ja löysin ks. levyn hyllystä, valtavan pöly kerroksen alta. Luulin, että se ois edelleen sika hyvä! Se olikin laimea. Oon kuitenkin päättäväisesti repeatilla kuunnellut ja kuunnellut ja koittanut saada siihen sen saman fiiliksen ku muutama vuosi takaperin. Ei se kuitenkaan enää nappaa.
Toinen mistä olen "kasvanut" ohi on hevi/metalli/ryminä-musa. Diggailin joskus ennenmuinoin ihan sikana esimerkiksi Mokomaa. Nyt en millään jaksa kuunnella sitäkään. Sama homma jonku perusrokin kanssa. Sekään ei enää uppoa. Elän nyt jotain kautta, johon kuuluu vain naismuusikot, suomalaiset enemmälti. Pinkistä en tosin koskaan luovu. Pinkki on niin kuuminta hottia, että pakotan ihmiset kuuntelemaan jopa mun hautajaisissa sitten joskus kun sekin aika tulee. Khaha! Oonpa höpö.
Oon muuten rakastunut. Ihan käsittämättömän suuresti ja palavasti. Nimittäin X Factorin kisaaja-mieheen! Se on niiiiiiiin ihanin ikinä. Jos kehtaisin, niin rupeisin fanittaan sitä naamakirjassa, mutta jossain ne minunkin raja sitten menee.
Ainiin, sijoitus Paakkolan Olympialaisissa oli pronssi. Ennen mitalijuhlia, paistettiin kuitekki makkarat laavulla. Namskulia!
Oon kuunnellut nyt tässä muutaman päivän Maroon5 pändiä. Siivosin perjantaina ja löysin ks. levyn hyllystä, valtavan pöly kerroksen alta. Luulin, että se ois edelleen sika hyvä! Se olikin laimea. Oon kuitenkin päättäväisesti repeatilla kuunnellut ja kuunnellut ja koittanut saada siihen sen saman fiiliksen ku muutama vuosi takaperin. Ei se kuitenkaan enää nappaa.
Toinen mistä olen "kasvanut" ohi on hevi/metalli/ryminä-musa. Diggailin joskus ennenmuinoin ihan sikana esimerkiksi Mokomaa. Nyt en millään jaksa kuunnella sitäkään. Sama homma jonku perusrokin kanssa. Sekään ei enää uppoa. Elän nyt jotain kautta, johon kuuluu vain naismuusikot, suomalaiset enemmälti. Pinkistä en tosin koskaan luovu. Pinkki on niin kuuminta hottia, että pakotan ihmiset kuuntelemaan jopa mun hautajaisissa sitten joskus kun sekin aika tulee. Khaha! Oonpa höpö.
Oon muuten rakastunut. Ihan käsittämättömän suuresti ja palavasti. Nimittäin X Factorin kisaaja-mieheen! Se on niiiiiiiin ihanin ikinä. Jos kehtaisin, niin rupeisin fanittaan sitä naamakirjassa, mutta jossain ne minunkin raja sitten menee.
Ainiin, sijoitus Paakkolan Olympialaisissa oli pronssi. Ennen mitalijuhlia, paistettiin kuitekki makkarat laavulla. Namskulia!
torstai 4. maaliskuuta 2010
Talviolympialaiset 2010, Paakkola.
Nyt on aika kaivaa kisavaatteet esiin. Nostaa lippu salkoon ja valmistautua vuoden odotetuimpaan viikkoon. Paakkolan talviolympialaiset käynnistyvät maanantaina 8.3. spektaakkelimaisen avajaisjuhlan voimin. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, kun kilpailijat esitellään maailmalle ja huippuartistit valtaavat esiintymislavan. Avajaiset käynnistävät ainakin 2 päivän mittaiset olympialaiset, joissa urheilijat ottavat mittaa toisistaan seuraavissa lajeissa.
1. LAJI
Pulkkamäki
- Kuka vie voiton? Onko Miss J, harjoitellut salaa ja pysyykö hän pulkan kyydissä? Onko Kanadassa treenannut Janetski painanut Pohjois-Amerikkalaisia oppeja mieleensä? Vai onko Kilpailija K hionut salaista asettaan? Paino on voimaa, mutta ylipaino ylivoimaa!
2. LAJI
Pilkkiminen
- Kuka kairaa nopeiten reiän jäähän? Kenen koukkuun tarttuvat isoimmat kalat? Kenelle Ahti suo antejaan? Uskaltaako K tarttua matoon? Ovatko madot jäätyneet? Pettääkö hanki? Kuka syö kalat?
3. LAJI
Ämpärin heitto
- Tuo esi-isienaikainen Tervolan kansallislaji valtaa autotallin taustan kun kilpailijat nakkovat ämpäriä pää punaisena. Kenen käsi irtoaa? Ja lentääkö Miss J ämpärin mukana vai onko hänellä kotikenttäetu?
4. LAJI
Hanki vyöry
- Kuka rullaa nopeiten maaliin. Kenen pää ei mene sekaisin? Onko Janetski vikkelämpi kuin kukaan koskaan ennen? Mistä tietää tulleensa maaliin? Hukkuuko joku hankeen?
5. LAJI
Keihäänheitto
- Keihäs lentää ja Seppo Räty kannustaa yleisössä. Kenen rahkeet riittävät? Kuka astuu yli? Onko ilmassa taktikointia? Häviääkö Janetski tahallaan aivan kuin Suomi Ruotsille Vancouverissa?
Voittajalle mainetta ja mammonaa! Häviäjä lämmittää saunan. Kenelle nakki napsahtaa ja kuka vie potin kotiin. Tämä kaikki vain ensi viikolla! Hiihtoloma, olympialaiset, Paakkola.
1. LAJI
Pulkkamäki
- Kuka vie voiton? Onko Miss J, harjoitellut salaa ja pysyykö hän pulkan kyydissä? Onko Kanadassa treenannut Janetski painanut Pohjois-Amerikkalaisia oppeja mieleensä? Vai onko Kilpailija K hionut salaista asettaan? Paino on voimaa, mutta ylipaino ylivoimaa!
2. LAJI
Pilkkiminen
- Kuka kairaa nopeiten reiän jäähän? Kenen koukkuun tarttuvat isoimmat kalat? Kenelle Ahti suo antejaan? Uskaltaako K tarttua matoon? Ovatko madot jäätyneet? Pettääkö hanki? Kuka syö kalat?
3. LAJI
Ämpärin heitto
- Tuo esi-isienaikainen Tervolan kansallislaji valtaa autotallin taustan kun kilpailijat nakkovat ämpäriä pää punaisena. Kenen käsi irtoaa? Ja lentääkö Miss J ämpärin mukana vai onko hänellä kotikenttäetu?
4. LAJI
Hanki vyöry
- Kuka rullaa nopeiten maaliin. Kenen pää ei mene sekaisin? Onko Janetski vikkelämpi kuin kukaan koskaan ennen? Mistä tietää tulleensa maaliin? Hukkuuko joku hankeen?
5. LAJI
Keihäänheitto
- Keihäs lentää ja Seppo Räty kannustaa yleisössä. Kenen rahkeet riittävät? Kuka astuu yli? Onko ilmassa taktikointia? Häviääkö Janetski tahallaan aivan kuin Suomi Ruotsille Vancouverissa?
Voittajalle mainetta ja mammonaa! Häviäjä lämmittää saunan. Kenelle nakki napsahtaa ja kuka vie potin kotiin. Tämä kaikki vain ensi viikolla! Hiihtoloma, olympialaiset, Paakkola.
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Päivien viemää.
Harjoittelu lähenee loppuaan. Päiviä on jäljellä vain kolme. Aika on juossut kauheaa vauhtia ja yhdeksän pitkää viikkoa tuntuu näin loppupeleissä yhdeltä yöltä! Maaliskuu käynnistyi ja suuntaamme kauhealla vauhdilla kohti kesää. Talvi yrittää pitää pintansa ja lumi pöllyää. Päivät ovat kuitenkin jo pitkiä ja aurinko lämmittää. Kohta on vuorossa loskakelit, jolloin täytyy lompsia kumisaappaat jalassa, ettei saa kevätflunssaa. Jos keväällä saa flunssan, ei se lähde pois ennen seuraavaa kevättä. Loskan ja kuran jälkeen tiet alkavat kuivua ja puut alkavat havitella vihreää väriä oksilleen. Saa laittaa tyttökengät jalkaan ja aurinkolasit otsalle. Ihanaa!
Ennen tätä kaikkea on kuitenkin edessä paljon jänniä asioita. Tänään on paljon puhuttu kampaamo aika, loppuviikosta selkiintyy opinnäytetyö ja ensi syksyn vaihtosuunnitelmat. Hiihtoloma menee Tervolassa pilkillä ja työn merkeissä. Sitten alkaa arkinen aherrus koulussa. Onkin ollut kamala ikävä koulua ja ihmisiä! Olen kuitenkin ihan varma, että kaks viikkoa uurastusta ja ihmispaljoutta on tarpeeksi ja sen jälkeen anon ylimääräistä lomaa ja rauhaa.
Kaikkein eniten keväästä odotan sitä, että saamme tehtyä tuon opinnäytteen alta pois. Unelmien täyttymys olisi jos kaikki olisi valmista kesän loppuun mennessä, eikä tarvitsisi huolehtia enää mistään kouluasioista, koskaan. Tällä viikolla pääni on kuitenkin täyttynyt kauhukuvista opparikerhoamme kohtaan. Mitä jos kukaan ei osallistu? Kaikki tehty työ on valunut hukkaan ja kaikki täytyy aloittaa alusta. Uusi aihe, uusi suunnitelma, uudet lähteet, uusi innostus ja ponnistus. Jännittää kamalasti. Torstaina saamme vähän esimakua siitä, onko kerholla mitään toivoa. Hiihtoloman jälkeen näemme sitten virallisesti, onko kaikki työ tehty turhaan.
IKI-IHKULIT HAIT.
(Kuva lainattu täältä.)
Ennen tätä kaikkea on kuitenkin edessä paljon jänniä asioita. Tänään on paljon puhuttu kampaamo aika, loppuviikosta selkiintyy opinnäytetyö ja ensi syksyn vaihtosuunnitelmat. Hiihtoloma menee Tervolassa pilkillä ja työn merkeissä. Sitten alkaa arkinen aherrus koulussa. Onkin ollut kamala ikävä koulua ja ihmisiä! Olen kuitenkin ihan varma, että kaks viikkoa uurastusta ja ihmispaljoutta on tarpeeksi ja sen jälkeen anon ylimääräistä lomaa ja rauhaa.
Kaikkein eniten keväästä odotan sitä, että saamme tehtyä tuon opinnäytteen alta pois. Unelmien täyttymys olisi jos kaikki olisi valmista kesän loppuun mennessä, eikä tarvitsisi huolehtia enää mistään kouluasioista, koskaan. Tällä viikolla pääni on kuitenkin täyttynyt kauhukuvista opparikerhoamme kohtaan. Mitä jos kukaan ei osallistu? Kaikki tehty työ on valunut hukkaan ja kaikki täytyy aloittaa alusta. Uusi aihe, uusi suunnitelma, uudet lähteet, uusi innostus ja ponnistus. Jännittää kamalasti. Torstaina saamme vähän esimakua siitä, onko kerholla mitään toivoa. Hiihtoloman jälkeen näemme sitten virallisesti, onko kaikki työ tehty turhaan.
IKI-IHKULIT HAIT.
(Kuva lainattu täältä.)
tiistai 23. helmikuuta 2010
TUSKAINEN TIISTAI JA HIUKSI-IDENTITEETTIKRIISI
Yllätys yllätys, päivitän blogia työaikana (taas). Eilinen meni kotosalla nukkuessa, koska olin hiukan kuumeinen ja muutenkin tosi nuhjunen olotila. Päätin siis pitää saikkua ja katsella leffoja. Päivä oli hyvin rentouttava ja varsinkin aamuinen Suomi-Ruotsi peli oli niin rentouttava, että nukkua posotin peiton alla koko pelin. Oli niin säälittävää kiekkoa, ettei voi olla todellista. Muutenkin koko Olympia-touhotus on muuttunut ja hassun hauskaksi höpsöttelyksi. 12 mitalia oli tavoite ja Suomi on saanut yhden. Viimeksi on mennyt näin huonosti vuonna 1932 Lake Placidissa. Sillon 7 hengen kisajoukkueella saalistettiin kolme mitalia. Nyt joukkueessa on reilu 90 tyyppiä ja tilanne on näinkin nolo. Hävettää!
No eilisen uneliaan lätkä pelin jälkeen päätin katsoa Coco Chanel-leffan, joka on muhinut hyllyssä jo kauan aikaa. Olen odotellut sopivaa fiilistä elokuvan katsomiselle ja eilen koitti se olotila, että leffan voisi katsoa. Tykkäsin kovasti tästä versiosta, jossa Shirley MacLaine ja Barbora Bobulova esiintyvät. Cocosta on tullut viime aikoina niin monen monituista leffaa ja tämä versio ei ollut se ”kuuluisin”. Hyvä suoritus kuitenkin. Elokuva oli ”tositarinaksi” kovin ihanan kaihomielinen ja rakkauden täyteinen. Cocon elämä on ollut hyvää leffamateriaalia. On ollut kaikkea söpsön ihkulia rakkautta ja sitten draamaa, onnettomuuksia, sotia ja kaikkea muuta mukavaa. Karoliina antaakin Coco Chanel –leffalle 4 tähteä! (****+) Ja plussan kaupan päälle!
Sairauspäiväni jatkui lihapullien leipomisella. Oikeastaan ne olivat lähinnä jauhelihamöykkyjä, joiden sisälle piilotin fetaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Namskulia! Elokuvapäivä jatkui Paksuna-leffan merkeissä, joka on tosi huono leffa, mutta silti niin kovin hellyyttävä ja hauska, että jaksan katsoa sen aina silloin tällöin. Tämä taisi olla nyt kolmas kerta tuon leffan parissa. Suurin syy sille, miksi katsoin ks. leffan, oli se, että elokuvavarastoni on niin suppea, ettei parempaa ollut tarjolla. Harmillista. Onneksi siskoni tuo keskiviikkona minulle Blondi tuli taloon-boksin. Se vasta on ihana sarja! Ei mitään järkeä, eikä ideaa, mutta niiiiin viihdyttävää.
Olen nyt muutaman päivän ajan myös pohtinut, mitä tekisin hiuskuontalolleni ensi viikolla kun menen kampaamoon. Olen juupannut ja jaapannut ja viimeiset miljoona vuotta hiuksieni kanssa. Hiusmalli ja –tyyli on ollut tismalleen sama, että eiköhän se ole jo niin nähty!? Ajattelin nyt repästä ja muokata päästäni muotitietoisen. Viime aikoina on saatu lukea julkkisten extreme makeovereista lähes joka lööpistä. Rihanna veti itsensä puolikaljuksi, samoin ex-spaissari Mel B myös Carmen Electra yllätti ja valitsi kaljun. Olen nyt niin kovin tykästynyt tähän ”puolikaljuun” uutuuteen, että himoitsen sellaista omaan päähäni. Tämän suuren hiusrakkauden sinetöi laulajatar/DJ Jack Davey, jonka ihkulin ihana hiusmalli on saanut minut hyppimään onnesta ja itkemään ilon kyyneleitä. Tällä viikolla käynkin ehdottamassa kampaajalleni, mitä jos tehtäisiin minulle ”jackit”. Oikea puoli päästä nyrhitään ja vasemmalle lohkolle liimaillaan varmuuden vuoksi vielä muutama irtohius siipale. Oisko rok? Häh? Koska olen ihan varma, että kauhistuitte ja luultavasti pyörryitte, tai ainakin olette soittamassa minulle valkotakkisia avuksi, niin liitän loppuun muutaman kuvan. Ylärivissä komeilee Jack Davey. Eikö ole komia letti? Täh?! Häh?!
Niin ja ainiin. Löysin tosi söpön laukun Pirkka-lehdestä. En muista mikä lehti se oli, tai mistä nuita sai ostaa, mutta ajattelin metsästä itselleni, jos sattuu vastaan kävelemään. Reebokin "Classic sport bag" tai jotain sinnepäin oli tapauksen nimi. Muutenkin olen ruvennut himoitsemaan kaikkia uusia asioita tässä lähiaikoina. Onkohan minusta tulossa materialisti-hirviö?!?!?!
No eilisen uneliaan lätkä pelin jälkeen päätin katsoa Coco Chanel-leffan, joka on muhinut hyllyssä jo kauan aikaa. Olen odotellut sopivaa fiilistä elokuvan katsomiselle ja eilen koitti se olotila, että leffan voisi katsoa. Tykkäsin kovasti tästä versiosta, jossa Shirley MacLaine ja Barbora Bobulova esiintyvät. Cocosta on tullut viime aikoina niin monen monituista leffaa ja tämä versio ei ollut se ”kuuluisin”. Hyvä suoritus kuitenkin. Elokuva oli ”tositarinaksi” kovin ihanan kaihomielinen ja rakkauden täyteinen. Cocon elämä on ollut hyvää leffamateriaalia. On ollut kaikkea söpsön ihkulia rakkautta ja sitten draamaa, onnettomuuksia, sotia ja kaikkea muuta mukavaa. Karoliina antaakin Coco Chanel –leffalle 4 tähteä! (****+) Ja plussan kaupan päälle!
Sairauspäiväni jatkui lihapullien leipomisella. Oikeastaan ne olivat lähinnä jauhelihamöykkyjä, joiden sisälle piilotin fetaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Namskulia! Elokuvapäivä jatkui Paksuna-leffan merkeissä, joka on tosi huono leffa, mutta silti niin kovin hellyyttävä ja hauska, että jaksan katsoa sen aina silloin tällöin. Tämä taisi olla nyt kolmas kerta tuon leffan parissa. Suurin syy sille, miksi katsoin ks. leffan, oli se, että elokuvavarastoni on niin suppea, ettei parempaa ollut tarjolla. Harmillista. Onneksi siskoni tuo keskiviikkona minulle Blondi tuli taloon-boksin. Se vasta on ihana sarja! Ei mitään järkeä, eikä ideaa, mutta niiiiin viihdyttävää.
Olen nyt muutaman päivän ajan myös pohtinut, mitä tekisin hiuskuontalolleni ensi viikolla kun menen kampaamoon. Olen juupannut ja jaapannut ja viimeiset miljoona vuotta hiuksieni kanssa. Hiusmalli ja –tyyli on ollut tismalleen sama, että eiköhän se ole jo niin nähty!? Ajattelin nyt repästä ja muokata päästäni muotitietoisen. Viime aikoina on saatu lukea julkkisten extreme makeovereista lähes joka lööpistä. Rihanna veti itsensä puolikaljuksi, samoin ex-spaissari Mel B myös Carmen Electra yllätti ja valitsi kaljun. Olen nyt niin kovin tykästynyt tähän ”puolikaljuun” uutuuteen, että himoitsen sellaista omaan päähäni. Tämän suuren hiusrakkauden sinetöi laulajatar/DJ Jack Davey, jonka ihkulin ihana hiusmalli on saanut minut hyppimään onnesta ja itkemään ilon kyyneleitä. Tällä viikolla käynkin ehdottamassa kampaajalleni, mitä jos tehtäisiin minulle ”jackit”. Oikea puoli päästä nyrhitään ja vasemmalle lohkolle liimaillaan varmuuden vuoksi vielä muutama irtohius siipale. Oisko rok? Häh? Koska olen ihan varma, että kauhistuitte ja luultavasti pyörryitte, tai ainakin olette soittamassa minulle valkotakkisia avuksi, niin liitän loppuun muutaman kuvan. Ylärivissä komeilee Jack Davey. Eikö ole komia letti? Täh?! Häh?!
Niin ja ainiin. Löysin tosi söpön laukun Pirkka-lehdestä. En muista mikä lehti se oli, tai mistä nuita sai ostaa, mutta ajattelin metsästä itselleni, jos sattuu vastaan kävelemään. Reebokin "Classic sport bag" tai jotain sinnepäin oli tapauksen nimi. Muutenkin olen ruvennut himoitsemaan kaikkia uusia asioita tässä lähiaikoina. Onkohan minusta tulossa materialisti-hirviö?!?!?!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)