Askartelua paskartelua.

Oon ollut viimeaikoina tosi laiska askartelemaan. En ole löytänyt mistään inspiraatiota toteuttaa kaikkia hienouksia. Nyt kummipoikani synttärini lähenevät ja pakotin itseni väkertämään hänelle synttärikortin. Jannu oli toivonut kinkereihin merirosvo-teemaa, joten sen seurauksena korttikin on mitä on. Askartelussa käy aina niin, että päässä on huikeita kuvitelmia ja aikomuksia, jotka muuttuu n. miljoona kertaa kortin teon aikana ja lopputulos ei ole koskaan sitä mitä ajatteli. Nyt kortista tuli kuitenkin ihan semi-hauska. Olisin oikeasti halunnut laittaa rannalle aarrearkun, mereen hain ja kaikkea muuta mukavaa..

Maroon 5

Olympialaiset on ohi. Loma on ohi. Koulu alkaa, koulutukset alkaa, opparin teko alkaa. Kaikki alkaa. Tuntuu vain, että itte ei riitä tai jaksa. Opinnäytetyö on siis menossa päin persettä tällä hetkellä. En oikein tiedä miten siihen pitäisi enää suhtautua. Tekisi mieli jo vaihtaa alaa. Olisihan se kuitenkin kamalan noloa jättää kaikki kesken, kun kuitenkin jouluna pitäisi saada jo paperit käteen. En perhana anna periksi!

Oon kuunnellut nyt tässä muutaman päivän Maroon5 pändiä. Siivosin perjantaina ja löysin ks. levyn hyllystä, valtavan pöly kerroksen alta. Luulin, että se ois edelleen sika hyvä! Se olikin laimea. Oon kuitenkin päättäväisesti repeatilla kuunnellut ja kuunnellut ja koittanut saada siihen sen saman fiiliksen ku muutama vuosi takaperin. Ei se kuitenkaan enää nappaa.

Toinen mistä olen "kasvanut" ohi on hevi/metalli/ryminä-musa. Diggailin joskus ennenmuinoin ihan sikana esimerkiksi Mokomaa. Nyt en millään jaksa kuunnella sitäkään. Sama homma jonku perusrokin kanssa. Sekään ei enää uppoa. Elän nyt jotain kautta, johon kuuluu vain naismuusikot, suomalaiset enemmälti. Pinkistä en tosin koskaan luovu. Pinkki on niin kuuminta hottia, että pakotan ihmiset kuuntelemaan jopa mun hautajaisissa sitten joskus kun sekin aika tulee. Khaha! Oonpa höpö.

Oon muuten rakastunut. Ihan käsittämättömän suuresti ja palavasti. Nimittäin X Factorin kisaaja-mieheen! Se on niiiiiiiin ihanin ikinä. Jos kehtaisin, niin rupeisin fanittaan sitä naamakirjassa, mutta jossain ne minunkin raja sitten menee.

Ainiin, sijoitus Paakkolan Olympialaisissa oli pronssi. Ennen mitalijuhlia, paistettiin kuitekki makkarat laavulla. Namskulia!

Talviolympialaiset 2010, Paakkola.

Nyt on aika kaivaa kisavaatteet esiin. Nostaa lippu salkoon ja valmistautua vuoden odotetuimpaan viikkoon. Paakkolan talviolympialaiset käynnistyvät maanantaina 8.3. spektaakkelimaisen avajaisjuhlan voimin. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, kun kilpailijat esitellään maailmalle ja huippuartistit valtaavat esiintymislavan. Avajaiset käynnistävät ainakin 2 päivän mittaiset olympialaiset, joissa urheilijat ottavat mittaa toisistaan seuraavissa lajeissa.

1. LAJI
Pulkkamäki
- Kuka vie voiton? Onko Miss J, harjoitellut salaa ja pysyykö hän pulkan kyydissä? Onko Kanadassa treenannut Janetski painanut Pohjois-Amerikkalaisia oppeja mieleensä? Vai onko Kilpailija K hionut salaista asettaan? Paino on voimaa, mutta ylipaino ylivoimaa!

2. LAJI
Pilkkiminen
- Kuka kairaa nopeiten reiän jäähän? Kenen koukkuun tarttuvat isoimmat kalat? Kenelle Ahti suo antejaan? Uskaltaako K tarttua matoon? Ovatko madot jäätyneet? Pettääkö hanki? Kuka syö kalat?

3. LAJI
Ämpärin heitto
- Tuo esi-isienaikainen Tervolan kansallislaji valtaa autotallin taustan kun kilpailijat nakkovat ämpäriä pää punaisena. Kenen käsi irtoaa? Ja lentääkö Miss J ämpärin mukana vai onko hänellä kotikenttäetu?

4. LAJI
Hanki vyöry
- Kuka rullaa nopeiten maaliin. Kenen pää ei mene sekaisin? Onko Janetski vikkelämpi kuin kukaan koskaan ennen? Mistä tietää tulleensa maaliin? Hukkuuko joku hankeen?

5. LAJI
Keihäänheitto
- Keihäs lentää ja Seppo Räty kannustaa yleisössä. Kenen rahkeet riittävät? Kuka astuu yli? Onko ilmassa taktikointia? Häviääkö Janetski tahallaan aivan kuin Suomi Ruotsille Vancouverissa?

Voittajalle mainetta ja mammonaa! Häviäjä lämmittää saunan. Kenelle nakki napsahtaa ja kuka vie potin kotiin. Tämä kaikki vain ensi viikolla! Hiihtoloma, olympialaiset, Paakkola.

Päivien viemää.

Harjoittelu lähenee loppuaan. Päiviä on jäljellä vain kolme. Aika on juossut kauheaa vauhtia ja yhdeksän pitkää viikkoa tuntuu näin loppupeleissä yhdeltä yöltä! Maaliskuu käynnistyi ja suuntaamme kauhealla vauhdilla kohti kesää. Talvi yrittää pitää pintansa ja lumi pöllyää. Päivät ovat kuitenkin jo pitkiä ja aurinko lämmittää. Kohta on vuorossa loskakelit, jolloin täytyy lompsia kumisaappaat jalassa, ettei saa kevätflunssaa. Jos keväällä saa flunssan, ei se lähde pois ennen seuraavaa kevättä. Loskan ja kuran jälkeen tiet alkavat kuivua ja puut alkavat havitella vihreää väriä oksilleen. Saa laittaa tyttökengät jalkaan ja aurinkolasit otsalle. Ihanaa!

Ennen tätä kaikkea on kuitenkin edessä paljon jänniä asioita. Tänään on paljon puhuttu kampaamo aika, loppuviikosta selkiintyy opinnäytetyö ja ensi syksyn vaihtosuunnitelmat. Hiihtoloma menee Tervolassa pilkillä ja työn merkeissä. Sitten alkaa arkinen aherrus koulussa. Onkin ollut kamala ikävä koulua ja ihmisiä! Olen kuitenkin ihan varma, että kaks viikkoa uurastusta ja ihmispaljoutta on tarpeeksi ja sen jälkeen anon ylimääräistä lomaa ja rauhaa.

Kaikkein eniten keväästä odotan sitä, että saamme tehtyä tuon opinnäytteen alta pois. Unelmien täyttymys olisi jos kaikki olisi valmista kesän loppuun mennessä, eikä tarvitsisi huolehtia enää mistään kouluasioista, koskaan. Tällä viikolla pääni on kuitenkin täyttynyt kauhukuvista opparikerhoamme kohtaan. Mitä jos kukaan ei osallistu? Kaikki tehty työ on valunut hukkaan ja kaikki täytyy aloittaa alusta. Uusi aihe, uusi suunnitelma, uudet lähteet, uusi innostus ja ponnistus. Jännittää kamalasti. Torstaina saamme vähän esimakua siitä, onko kerholla mitään toivoa. Hiihtoloman jälkeen näemme sitten virallisesti, onko kaikki työ tehty turhaan.



IKI-IHKULIT HAIT.
(Kuva lainattu täältä.)