TUSKAINEN TIISTAI JA HIUKSI-IDENTITEETTIKRIISI

Yllätys yllätys, päivitän blogia työaikana (taas). Eilinen meni kotosalla nukkuessa, koska olin hiukan kuumeinen ja muutenkin tosi nuhjunen olotila. Päätin siis pitää saikkua ja katsella leffoja. Päivä oli hyvin rentouttava ja varsinkin aamuinen Suomi-Ruotsi peli oli niin rentouttava, että nukkua posotin peiton alla koko pelin. Oli niin säälittävää kiekkoa, ettei voi olla todellista. Muutenkin koko Olympia-touhotus on muuttunut ja hassun hauskaksi höpsöttelyksi. 12 mitalia oli tavoite ja Suomi on saanut yhden. Viimeksi on mennyt näin huonosti vuonna 1932 Lake Placidissa. Sillon 7 hengen kisajoukkueella saalistettiin kolme mitalia. Nyt joukkueessa on reilu 90 tyyppiä ja tilanne on näinkin nolo. Hävettää!

No eilisen uneliaan lätkä pelin jälkeen päätin katsoa Coco Chanel-leffan, joka on muhinut hyllyssä jo kauan aikaa. Olen odotellut sopivaa fiilistä elokuvan katsomiselle ja eilen koitti se olotila, että leffan voisi katsoa. Tykkäsin kovasti tästä versiosta, jossa Shirley MacLaine ja Barbora Bobulova esiintyvät. Cocosta on tullut viime aikoina niin monen monituista leffaa ja tämä versio ei ollut se ”kuuluisin”. Hyvä suoritus kuitenkin. Elokuva oli ”tositarinaksi” kovin ihanan kaihomielinen ja rakkauden täyteinen. Cocon elämä on ollut hyvää leffamateriaalia. On ollut kaikkea söpsön ihkulia rakkautta ja sitten draamaa, onnettomuuksia, sotia ja kaikkea muuta mukavaa. Karoliina antaakin Coco Chanel –leffalle 4 tähteä! (****+) Ja plussan kaupan päälle!



Sairauspäiväni jatkui lihapullien leipomisella. Oikeastaan ne olivat lähinnä jauhelihamöykkyjä, joiden sisälle piilotin fetaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Namskulia! Elokuvapäivä jatkui Paksuna-leffan merkeissä, joka on tosi huono leffa, mutta silti niin kovin hellyyttävä ja hauska, että jaksan katsoa sen aina silloin tällöin. Tämä taisi olla nyt kolmas kerta tuon leffan parissa. Suurin syy sille, miksi katsoin ks. leffan, oli se, että elokuvavarastoni on niin suppea, ettei parempaa ollut tarjolla. Harmillista. Onneksi siskoni tuo keskiviikkona minulle Blondi tuli taloon-boksin. Se vasta on ihana sarja! Ei mitään järkeä, eikä ideaa, mutta niiiiin viihdyttävää.



Olen nyt muutaman päivän ajan myös pohtinut, mitä tekisin hiuskuontalolleni ensi viikolla kun menen kampaamoon. Olen juupannut ja jaapannut ja viimeiset miljoona vuotta hiuksieni kanssa. Hiusmalli ja –tyyli on ollut tismalleen sama, että eiköhän se ole jo niin nähty!? Ajattelin nyt repästä ja muokata päästäni muotitietoisen. Viime aikoina on saatu lukea julkkisten extreme makeovereista lähes joka lööpistä. Rihanna veti itsensä puolikaljuksi, samoin ex-spaissari Mel B myös Carmen Electra yllätti ja valitsi kaljun. Olen nyt niin kovin tykästynyt tähän ”puolikaljuun” uutuuteen, että himoitsen sellaista omaan päähäni. Tämän suuren hiusrakkauden sinetöi laulajatar/DJ Jack Davey, jonka ihkulin ihana hiusmalli on saanut minut hyppimään onnesta ja itkemään ilon kyyneleitä. Tällä viikolla käynkin ehdottamassa kampaajalleni, mitä jos tehtäisiin minulle ”jackit”. Oikea puoli päästä nyrhitään ja vasemmalle lohkolle liimaillaan varmuuden vuoksi vielä muutama irtohius siipale. Oisko rok? Häh? Koska olen ihan varma, että kauhistuitte ja luultavasti pyörryitte, tai ainakin olette soittamassa minulle valkotakkisia avuksi, niin liitän loppuun muutaman kuvan. Ylärivissä komeilee Jack Davey. Eikö ole komia letti? Täh?! Häh?!



Niin ja ainiin. Löysin tosi söpön laukun Pirkka-lehdestä. En muista mikä lehti se oli, tai mistä nuita sai ostaa, mutta ajattelin metsästä itselleni, jos sattuu vastaan kävelemään. Reebokin "Classic sport bag" tai jotain sinnepäin oli tapauksen nimi. Muutenkin olen ruvennut himoitsemaan kaikkia uusia asioita tässä lähiaikoina. Onkohan minusta tulossa materialisti-hirviö?!?!?!