Hola! En muistanutkaan, että opinnäytetyön kirjoittaminen on näin helppoa ja rentoa puuhaa. Olen maannut muutaman tunnin parvekkeen matolla (piilossa kuumalta auringolta) ja näpsytellyt läppärin näppäimiä. Tekstiä on tullut huimasti, vaikka samalla olen puuhastellut aivan kaikkes muuta mahdollista maan ja taivaan välillä! Toki tuota kirjallista tuotosta on muokattava vielä parempaan kuosiin ja luettava ainakin sen sata kertaa, mutta ainakin olen saanut luettua JOPO-luokan (Joustava perusopetus) idean melkein läpikotaisin ja kirjoitellut ylös asioita mitä haluan sanoa. Ei ihan loogisessa järjestyksessä, mutta ylhäällä kuitenkin!
Opparihan on sinänsä tämän kesän prioriteetti nro. 1, sillä sen tulisi olla läpikotaisin valmis jo elokuun alkuun mennessä. Syyskuun alussa olisi nimittäin pyhä tarkoitus suunnata etelän lämpöön jos kaikki menee putkeen. Tiedossa siis kolmen kuukauden harjoitteluvaihto PORTUGALISSA. Tällä viikolla portugalilainen "exchange coordinator" on laittanut s-postin kautta perusinfoa ja ilmoitti samalla, että olisi mahdollisuus osallistua ilmaiselle portugalin kielikurssille, joka starttaa 6.9. Mielenkiintoiseksi tämän tilanteen tekee se tosiseikka, että olen töissä elokuun viimeiseen päivään asti, joten mullahan on periaatteessa vajaa viikko töiden jälkeen aikaa sumplia kaikki pelit ja pensselit kasaan ja matkajärjestelyt kuntoon. Enköhän kuitenkin onnistu. Nyt aika tuntuu kamalan lyhyeltä ja mahdottomalta, mutta eihän se loppujen lopuksi vie kuin muutaman tunnin kun pakkaa laukun ja jättää hyvästit omalle kodilleen.
Tuntuu hurjalta jättää oma ihana rakas koti yksin kylmään ja pimeään syksyyn. Täytyy varmaan hommata jonkin sortin "alivuokralainen", joka käy välillä katsomassa, että kaikki on paikallaan. Toki samallahan täytyy pyyhkiä vähän pölyjä ja kuurata lattioita, ettei koti ihan rupsahda. Vaikkei se nyt olekkaan vielä ihan ajankohtaista, kun kaikki on vähän auki ja mikään ei ole varmaa, mutta mitenköhän sitä pärjää ilman oman kodin lämpöä ja rauhaa? Ilman tehtaiden hajuja ja kirkon tornin valoja? Ilman kaikkea rumaa ja samalla niin ihanaa, mistä on neljän vuoden aikana tullut jo koti. Koti, johon on mukava palata ja, joka tuntuu maailman turvallisimmalta paikalta maan päällä.
No, syksyllä se selviää. Ja onneksi tämän kaiken hunteeramisen taustalla kuplii ihanainen ilo, odotus ja jännitys. Matka tuntemattomaan kaupunkiin, kun kouluhommat on melkein paketissa ja ainoa asia, mikä pitää takaisin tullessa tehdä, on todistuksen hakeminen ja valmistumisen juhliminen.. Voiko parempaa ollakkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti