Tänään on ollut vähän huono päivä. Suruttaa kovasti. Aivojeni sopukat eivät millään hyväksy viime viikon tapahtumia. Ikävä hyökyy mieleen valtavina hyökyaaltoina. Itkettää. Vanhoja ihania muistoja tulvahtelee mieleen ja hymyilyttää. Sitten tulee taas suru ja kamala ikävä.
Jännittää ihan kamalasti keskiviikko ja torstai. Meillä on sellainen digitarina-työpaja koulussa. Aiheena "isyys" tai oma näkökulma isyyteen. Mulle se isyys tarkoittaa omaa isää ja isoisiä. Laatikoston päällä on nippu vanhoja kuvia odottamassa. Enpä oikein tiedä tuleeko siitä mitään. Saattaa vain tulla rämsy.
Tajusin vasta tänään etten voi enää sanoa, että meen Joelle katsomaan Mummoa ja Pappaa. Oli aika kova paikka. Siellä on vain Mummo ja tyhjä keinutuoli. Onneksi siellä on kuitenkin Mummo. Mummo on ihana. Tällä hetkellä vain kovin surullinen, mutta silti super ihana.
maanantai 26. huhtikuuta 2010
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Elämä jatkuu.
Huomasin tänään, että on jo perjantai. Melkein viikko vierähtänyt ja suru on murhe tuntuu kokoajan vähän pienemmältä ja helpommalta kantaa. Maanantai oli elämäni kamalimpia päiviä. Varmaan kamalin koskaan. Tuntui niin käsittämättömältä, ettei Pappa enää koskaan istu omassa keinutuolissaan ja katsele maailman menoa. Mummola tuntui niin kamalan oudolta ja tyhjältä ilman Pappaa. En voi millään uskoa, etten enää koskaan näe Pappaa. En enää koskaan kuule sen ääntä. Tosi vaikea uskoa, että se on nyt pois.
Oon monena päivänä katsellut taivasta kun oon ollut ulkona tai ajanut autolla. Oon nähnyt pieniä pilviä ja miettinyt, että siellä se Pappa nyt on. Kurkistelee meidän puuhia pilven reunalta. Nauraa mukana kun meitä naurattaa ja on tukena kun meitä itkettää. On onnellinen kun pidetään yhtä ja lohdutetaan toinen toisiamme. On tyytyväinen kun pidetään Mummosta ja mummolasta huolta.
Huomenna on taas surullinen päivä. Tiedän sen jo valmiiksi. Koko porukka kokoonnutaan mummolaan ja käytetään Pappaa kotona, ennen kuin viedään se hautuumaalle odottamaan siunausta. Mulla jännittää kamalasti. Täällä on tapana käyttää vainajaa kotona, joko kotipihalla tai sitten ihan sisällä asti. Musta se on hieno tapa, mutta pelkään, että sitä vain murenee uudelleen, kun on saanut itseään jo hiukan kasaan muutaman päivän aikana, niin kaikki pitää alottaa uudelleen alusta.
Oon monena päivänä katsellut taivasta kun oon ollut ulkona tai ajanut autolla. Oon nähnyt pieniä pilviä ja miettinyt, että siellä se Pappa nyt on. Kurkistelee meidän puuhia pilven reunalta. Nauraa mukana kun meitä naurattaa ja on tukena kun meitä itkettää. On onnellinen kun pidetään yhtä ja lohdutetaan toinen toisiamme. On tyytyväinen kun pidetään Mummosta ja mummolasta huolta.
Huomenna on taas surullinen päivä. Tiedän sen jo valmiiksi. Koko porukka kokoonnutaan mummolaan ja käytetään Pappaa kotona, ennen kuin viedään se hautuumaalle odottamaan siunausta. Mulla jännittää kamalasti. Täällä on tapana käyttää vainajaa kotona, joko kotipihalla tai sitten ihan sisällä asti. Musta se on hieno tapa, mutta pelkään, että sitä vain murenee uudelleen, kun on saanut itseään jo hiukan kasaan muutaman päivän aikana, niin kaikki pitää alottaa uudelleen alusta.
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
Tiistai 13.4 - Ranua Zoo
Kävimmä tyttöjen kanssa Ranuan eläinpuistossa. Mun tuleva työpaikka, joskus maailmassa. Kaikkien muitten ammattien joukossa. Aivan luksuspäivä! Ihanaa seuraa, hyvät retkieväät ja huiput elukat. Supikoira söi kengät, korppi oli syönyt jonku raukan käden ja saukot yritti nuijia toisiaan hengiltä. Hirveen lepposaa meininkiä! Tykkään ihan porona!
torstai 1. huhtikuuta 2010
Keskiviikko 31.3.2010, kello 22.48
Hei Rakas Pappa!
Tiedätkö kuinka ikävä mulle sua tulee? Kun äiti tänään päivällä soitti ja sanoi, että olet tosi huonossa kunnossa ja nyt vain odotellaan, hajosin miljooniin osiin. Istuin parvekkeella ja itkin. Tulee Pappa kamala ikävä.
Saattaisit sanoa, että "fiinitolopio" jos näkisit mun itkevän näin paljon sun takia. Älä kuitenkaan huoli, sillä ymmärrän, että sun on nyt parempi mennä. Reilut 10 vuotta on mennyt sun sairastumisesta, eikä se ole ollut varmaan helppoa elämää. Oot silti ollut aina ihanan lempeä ja iloinen. Aina kädet ojossa ja halausta vailla. Onneksi halasin sua kun viimeksi nähtiin. Olit silloin vielä kotona.
Mietin sua tänään paljon. Ja mitä ihania muistoja oletkaan jättänyt mun sydämeen. Muistin eilen jopa pitkästä aikaa mille teidän vanha auto, Talbotti, tuoksui. Muistan myös miltä ne plyyssipenkit tuntui. Ne oli kovin pehmeät ja ihanat istua.
Hait meidät monesti teille mummolaan päivähoitoon. Ne on ihania muistoja. Ruokittiin talvella poroja. Muistan, että yhdellä vasalla ei ollut sarvia.
Monen monituista kertaa ollaan oltu pikkupuitten teossa. Oltiin sillon penskoina varmaan enemmän tiellä, kuin avuksi, mutta saatiin silti aina olla mukana.
Ja potunnostot. Ne on ollut maailman hauskimpia hetkiä. Käänsit Valmetilla potut ylös, poimittiin ne ämpäreihin ja vietiin riiheen. Potunnosto oli aina syksyn kohokohtia. Joskus niitä hetkiä on ikävä.
Pelattiin sun kanssa monesti korttia ja opetit meille Piitin ja Maijan salat. Monesti katsottiin illan päätteeksi, kenestä tulee "iltamaija". Ei olla pelattu yhdessä pitkään aikaan.
Joskus kun oltiin tosi onnekkaita, päästit meidät rahalaatikolle. Siis siihen yöpöydän ylälaatikkoon, joka oli täynnä kolikoita! Saatiin vuoron perään ottaa niin iso kourallinen kolikoita, kuin vain käteen mahtui. Pojilla oli isoimmat kädet, niin tietäähän sen kuka siinä jäi aina eniten voitolle.
Kesällä saatettiin istua kiikussa pitkät tovin ja paistatella päivää. Sulla ei tainnut olla koskaan kiire meidän penskojen kanssa mihinkään? En ainakaan muista. Teit meidän kanssa paljon ihania asioita. Kerran paistettiin makkaratkin teidän etupihalla, kun olit luvannut meille niin.
Kun sairastuit, oli se kova isku meille kaikille. Miten voimakas ja rohkea pappa voi muuttua niin heikoksi? Pelättiin kaikki jo silloin pahinta, mutta näytit, että täältä vielä noustaan. Jouduit aloittamaan kaiken alusta, puhumista myöten. Olit vain niin pirun itsepäinen, kuten tähän sukuun kuuluu, ettet aina tahtonut yrittää.
Silti kuntouduit ja muutaman vuoden vielä jaksoit melkein sata lasissa jatkaa elämän polkuja. Sitten alkoi pikku hiljaa hiipien tulla takapakkia. Kaikki yritys ja elämä alkoi valua hukkaan.
Onneksi sulla on aina ollut "tyttö". Mummo piti susta aina huolta ja pitää edelleen. Mummo halusi sun olevan kotona ja teki sen mahdolliseksi. Välillä mulla kyllä pelotti, ettei mummokaan enää jaksa. Se oli tosi väsynyt. Pelkäsin teidän molempien puolesta.
Nyt oot ollu kolmisen viikkoa vuodeosastolla ja oot tosi huonossa kunnossa. Sulle ei enää anneta antibiootteja kuumeeseen. Tulehdusarvot heittelee. Saat kipulaastareita, ettei suhun satu. Toivon Pappa kovasti, että sun on hyvä olla.
Vaikka mulle jää kamalan iso ikävä ja mummola tuntuukin oudolta ilman sua, niin oon ihan varma, että haluat sen menevän näin. Susta ei ole makaamaan vuodeosastolle. Taidat inhota sitä koko sydämestäsi.
Mulle tulee Pappa sua kova ikävä, mutta oon onnellinen, että oot just mun Pappa, etkä kenenkään muun. Rakastan sua kovasti.
Hyvää yötä, nuku hyvin.
Rakkaudella, Karoliina
Tiedätkö kuinka ikävä mulle sua tulee? Kun äiti tänään päivällä soitti ja sanoi, että olet tosi huonossa kunnossa ja nyt vain odotellaan, hajosin miljooniin osiin. Istuin parvekkeella ja itkin. Tulee Pappa kamala ikävä.
Saattaisit sanoa, että "fiinitolopio" jos näkisit mun itkevän näin paljon sun takia. Älä kuitenkaan huoli, sillä ymmärrän, että sun on nyt parempi mennä. Reilut 10 vuotta on mennyt sun sairastumisesta, eikä se ole ollut varmaan helppoa elämää. Oot silti ollut aina ihanan lempeä ja iloinen. Aina kädet ojossa ja halausta vailla. Onneksi halasin sua kun viimeksi nähtiin. Olit silloin vielä kotona.
Mietin sua tänään paljon. Ja mitä ihania muistoja oletkaan jättänyt mun sydämeen. Muistin eilen jopa pitkästä aikaa mille teidän vanha auto, Talbotti, tuoksui. Muistan myös miltä ne plyyssipenkit tuntui. Ne oli kovin pehmeät ja ihanat istua.
Hait meidät monesti teille mummolaan päivähoitoon. Ne on ihania muistoja. Ruokittiin talvella poroja. Muistan, että yhdellä vasalla ei ollut sarvia.
Monen monituista kertaa ollaan oltu pikkupuitten teossa. Oltiin sillon penskoina varmaan enemmän tiellä, kuin avuksi, mutta saatiin silti aina olla mukana.
Ja potunnostot. Ne on ollut maailman hauskimpia hetkiä. Käänsit Valmetilla potut ylös, poimittiin ne ämpäreihin ja vietiin riiheen. Potunnosto oli aina syksyn kohokohtia. Joskus niitä hetkiä on ikävä.
Pelattiin sun kanssa monesti korttia ja opetit meille Piitin ja Maijan salat. Monesti katsottiin illan päätteeksi, kenestä tulee "iltamaija". Ei olla pelattu yhdessä pitkään aikaan.
Joskus kun oltiin tosi onnekkaita, päästit meidät rahalaatikolle. Siis siihen yöpöydän ylälaatikkoon, joka oli täynnä kolikoita! Saatiin vuoron perään ottaa niin iso kourallinen kolikoita, kuin vain käteen mahtui. Pojilla oli isoimmat kädet, niin tietäähän sen kuka siinä jäi aina eniten voitolle.
Kesällä saatettiin istua kiikussa pitkät tovin ja paistatella päivää. Sulla ei tainnut olla koskaan kiire meidän penskojen kanssa mihinkään? En ainakaan muista. Teit meidän kanssa paljon ihania asioita. Kerran paistettiin makkaratkin teidän etupihalla, kun olit luvannut meille niin.
Kun sairastuit, oli se kova isku meille kaikille. Miten voimakas ja rohkea pappa voi muuttua niin heikoksi? Pelättiin kaikki jo silloin pahinta, mutta näytit, että täältä vielä noustaan. Jouduit aloittamaan kaiken alusta, puhumista myöten. Olit vain niin pirun itsepäinen, kuten tähän sukuun kuuluu, ettet aina tahtonut yrittää.
Silti kuntouduit ja muutaman vuoden vielä jaksoit melkein sata lasissa jatkaa elämän polkuja. Sitten alkoi pikku hiljaa hiipien tulla takapakkia. Kaikki yritys ja elämä alkoi valua hukkaan.
Onneksi sulla on aina ollut "tyttö". Mummo piti susta aina huolta ja pitää edelleen. Mummo halusi sun olevan kotona ja teki sen mahdolliseksi. Välillä mulla kyllä pelotti, ettei mummokaan enää jaksa. Se oli tosi väsynyt. Pelkäsin teidän molempien puolesta.
Nyt oot ollu kolmisen viikkoa vuodeosastolla ja oot tosi huonossa kunnossa. Sulle ei enää anneta antibiootteja kuumeeseen. Tulehdusarvot heittelee. Saat kipulaastareita, ettei suhun satu. Toivon Pappa kovasti, että sun on hyvä olla.
Vaikka mulle jää kamalan iso ikävä ja mummola tuntuukin oudolta ilman sua, niin oon ihan varma, että haluat sen menevän näin. Susta ei ole makaamaan vuodeosastolle. Taidat inhota sitä koko sydämestäsi.
Mulle tulee Pappa sua kova ikävä, mutta oon onnellinen, että oot just mun Pappa, etkä kenenkään muun. Rakastan sua kovasti.
Hyvää yötä, nuku hyvin.
Rakkaudella, Karoliina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)