Maroon 5

Olympialaiset on ohi. Loma on ohi. Koulu alkaa, koulutukset alkaa, opparin teko alkaa. Kaikki alkaa. Tuntuu vain, että itte ei riitä tai jaksa. Opinnäytetyö on siis menossa päin persettä tällä hetkellä. En oikein tiedä miten siihen pitäisi enää suhtautua. Tekisi mieli jo vaihtaa alaa. Olisihan se kuitenkin kamalan noloa jättää kaikki kesken, kun kuitenkin jouluna pitäisi saada jo paperit käteen. En perhana anna periksi!

Oon kuunnellut nyt tässä muutaman päivän Maroon5 pändiä. Siivosin perjantaina ja löysin ks. levyn hyllystä, valtavan pöly kerroksen alta. Luulin, että se ois edelleen sika hyvä! Se olikin laimea. Oon kuitenkin päättäväisesti repeatilla kuunnellut ja kuunnellut ja koittanut saada siihen sen saman fiiliksen ku muutama vuosi takaperin. Ei se kuitenkaan enää nappaa.

Toinen mistä olen "kasvanut" ohi on hevi/metalli/ryminä-musa. Diggailin joskus ennenmuinoin ihan sikana esimerkiksi Mokomaa. Nyt en millään jaksa kuunnella sitäkään. Sama homma jonku perusrokin kanssa. Sekään ei enää uppoa. Elän nyt jotain kautta, johon kuuluu vain naismuusikot, suomalaiset enemmälti. Pinkistä en tosin koskaan luovu. Pinkki on niin kuuminta hottia, että pakotan ihmiset kuuntelemaan jopa mun hautajaisissa sitten joskus kun sekin aika tulee. Khaha! Oonpa höpö.

Oon muuten rakastunut. Ihan käsittämättömän suuresti ja palavasti. Nimittäin X Factorin kisaaja-mieheen! Se on niiiiiiiin ihanin ikinä. Jos kehtaisin, niin rupeisin fanittaan sitä naamakirjassa, mutta jossain ne minunkin raja sitten menee.

Ainiin, sijoitus Paakkolan Olympialaisissa oli pronssi. Ennen mitalijuhlia, paistettiin kuitekki makkarat laavulla. Namskulia!