Väliaikatietoja. En jaksa mitenkään hillitöntä postausta väsätä. Kellokin raksuttaa jo yli yhdeksän ja mulla alkaa nukkumaan meno lähestyä huimaa vauhtia. Syksy venyy yhä täälläkin, eikä talvesta tietoakaan. Harmillista!
Ois jo ihana pyydystää kielellä taivaalta tippuvia lumihiutaleita ja lämmitellä nenänpäätä kun pakkanen jo vähän paukkuu tai edes yrittää paukkua. Mutta ei, niin ei! Lämmintä on yhä melkein kymmenen astetta ja sumun seasta ei meinaa löytää bussipysäkille. Töissä menee aika onneksi ihan vauhdikkaasti ja vapaa-ajallekin keksin aina sillon tällön jotain piristystä.
Tänään löysin talvikengät, tai ainakin sellaset alkutalvikengät. Mukaan tarttu myös hansikkaat (vanhojen reikäisten tilalle) ja uusi ihanan pehmeä kaulahuivi. Hampaassakin on todennäköisesti reikä ja pitäis tilata aika hammaslääkäriin. Haluan kuitekki olla ihan varma, että siellä on reikä ja ootan niin kauan aikaa, että unohan vihlonnan enkä ees muista koko hammasta. Joku päivä sitten huomaan, ettei mulla enää oo yhtä hammasta. Tosin ei pitäs venyä, sillä viimeksikkin hampaasta tippui palanen kun en ottanut itseä niskasta kiinni ja varannut sitä aikaa heti.
Viikonloppuna tiedossa taas lentopallon pelailua puoliksi tosissaan ja sunnuntaina juhlitaan isää. Pyhäinpäivänäkin piipahdin mökillä yhden yön verran ja pakko sanoa, että se reissu latas kyllä kaikki akut niin täyteen ko olla ja voi! Mökillä on vain ihan parasta!! Sielä se sielu leppää! Villasukat jalas sohvalla, kirja kädessä ja takassa tuli. Vähän kompisia vieressä, ni avot! Ei oo paremmasta väliä.
Viikonloput alkaa olla koha joulua myöten buukattu täyteen, joka on kuitekki ihan kiva, että jotain vaihtelua tähän elämään saapi. Ja jouluna sitä sitten voi rentoutua. Lomalla aion olla välipäivät, vaikka palkattomalla. Meillä ei kuitekkaan oma "osasto" oo auki, niin mun läsnäolo päivystävissä paikoissa ei välttämäti oo kovin tarpeellista. Ihanaa siis olla kotona koko joulu ja nähä perhettä ja koko sukua. Oon tehnyt jo yks ilta ensimmäiset joulukortitkin. Sain jonku ihme fiiliksen kun namustelin joulusuklaata. Nyt se fiilis on hukassa ja oottelen, millon on taas mieltä kaivaa askartelukamppeet laatikosta ja ruveta tuumasta toimeen.
Kuvia kotoa ja varsinkin siitä "hehku-pöytälampusta" tulee heti ko saan inspiraation ottaa tuon kameran käteen. Nyt on ollu parin viikon ajan aika vetelä olo.
