Syksy.

Näin se taas etenee. Tämäki vuosi. Uudet työjutut on aloitettu, ensimmäinen syysflunssa sairastettu ja takki kaivettu jo komerosta. Ihania viikonloppuja on onneksi edessä, joten pimeneville illoille on kuitenkin jotain ihania piristysruiskeita. Töissäkin on mukavaa, tykkään tosi paljon uudesta paikasta. Työkavereiden kanssa natsaa yksiin ja itte työtkin tuntuu mukavilta. Jotenki kokonaisvaltasesti kauheen hyvä fiilis. Mun puolesta syksy ja jopa talvi saa tulla! Oon varustautunut ottamalla villapaidat ja paksut neuletakit vaatekaapin etuosaan ja siirtänyt lemppari kaulahuivit lähietäisyydelle. Aamulla ei tarvihe ko napata joku huivi mukaan, fiiliksen mukaan. Niin, ja mikä kaikkein parasta. Aamusin saa nykästä PIPON päähän. Vielä en oo sitä tehnyt, mutta ehkä huomenna olis se päivä, jollon virallisesti korkkaan tämän syksyn alkaneeksi ja vetasen pipon syvälle päähän!

 

 

Auringonlasku Nallikarissa.

TwinCity

Lomalla!

Työt loppu pari viikkoa sitten. Uudet kuviot käynnistyy elokuussa. Loman alkupuolisko on mennyt mökkeillessä ja uutta koiranappulaa vahtiessa.  Kauhian sulonen nappula on muuttunut terävä hampaiseksi monsteriksi, joka uhmaa kaikkea mahdollista ja yrittää pomottaa jokaista, joka eteen sattuu!

Viime viikonloppu meni Rovaniemellä lentopallon parissa. Kolme päivää ja yhdeksän peliä. 24 joukkuetta naisten D-sarjassa ja meidän sijoitus oli 7. Uskomattoman hyvin meille! Iltapelitkin meni yllättävän mukavasti, sopivalla sykkeellä ilman ylilyöntejä.

Tällä viikolla olis tarkoitus pyörähtää pari yötä kotona ja hoitaa pisneksiä kuntoon. Työttömyyskassan paperit kattoo syyllistävästi laatikosta ja ne pitäis saada postiin tarvittavien liitteiden kera, että edes muutamalle työttömyyspäivälle sais korvaustakin. Ihan mielettömän raivostuttavaa vaan taas täyttää nuita lanketteja. Noh, onneksi elokuussa saa taas aloittaa työt ja rahan saanti on hivenen helpompaa.

Ens viikolla on tiedossa lisää iloa ja ilakointia, kun etelän tyäret tulee mua viihdyttämään ja tullaan mökkeilemään muutamaksi päiväksi tänne jokivarteen. Vähän grillausta, pelailua, rinksuttelua ja hulluttelua. Juuri sitä, mitä se aina onkin tytyjen seurassa! IHANAA siis!

Vielä loppuun pari kuvaa tästä uudesta tulokkaasta. Aikamoinen söpöliini se kyllä on! (Vaikka välillä koetteleekin hermoja..)

Uskalsin jäädä saikulle!

Hyvä minä! Aamulla olin lähdössä töihin ja nykäisin farkut jalkaan. Samalla kuului "krunts" ja selkä sököksi. Päivän pörräsin töissä särkylääkkeen voimin, huonolla omatunnolla. Sitten päätin, että nyt saa riittää tämä "nöyristely". Kyllä se työpaikka pysyy pystyssä ilman minuaki! Päivystävällä lääkärillä mutka, sairaslomalappu kainaloon ja kottiin. Pahan noidan nuoli oli diagnoosi ja muutama päivä kotona nyt köllötellään. Aattelin tässä joutessani (ruokaa odotellessa) postata taas tällasen kuvapläjäyksen. Nämä minun kirjottelut on painuneet ennemmin tälle kuvalinjalle. Toisaalta taas, kuvat kertoo enempi entä ne kuuluisat tuhat sanaa!

Tanskan tuliainen.

Valmis HOME-kyltti + 2 liimattavaa koukkua = naulakko
KÄTÖSTENI TAIDONNÄYTE.

<3



Tiimarista istuintyynyt, joita oon himoinnut. -30%

Tiimarista kukkapurkki parvekkeelle.

Anttilan Pimeät hinnat tarjosi superalessa Täykkisten seiska kauden!

Kesävärejä.

Sisustusta. TAAS. Kesää kohti mennään!

Mustaa ja valkoista sekä hulvatonta väri-ilottelua!

Harmaa parveke kaipaa väriä!

UUSIA SISUSTUSRATKASUJA

Kun muutin syksyllä, laittelin kaikki niin ihanaksi ko omasta mielestä pystyin. Nyt oon tässä 7 kuukautta pyörinyt ja laittanut aika monesti kaiken uusiksi. Nyt oon kuitekki todennäkösesti saanu kaikki aika kohilleen ja enää tarvii vain tehä pientä hienosäätöä. Eteinen sai itseasiassa eilen uudet sisustustarrat. BAUHAUSista löysin tollasia hauskoja skootteritarroja, jotka sopii mun makuun ko nyrkki silmään. Väritä nimittäin pitää olla! Tilan puutteen vuoksi pyykkikori on makkarin nurkassa. Toisaalta sekään ei haittaa, kun se on ihan nätti ja sulautuu sisustukseen. Keittiöön nakkasin taulun makkarista ja pelkään, että se tippuu alas hetkenä minä hyvänsä, sillä sitä kannattelee vain YKSI taulukoukku, joka sekin on aika huterasti kiinni. Makkariin taasen hakkasin seinään nuita metallisia sisustustauluja, jotka alunperin piti laittaa eteiseen. Mutta kerta kiviseiniin on hankala hakata nauloja, niin nuot löysi sitten paikan makkarista, jossa se naulojen hakkaaminen onnistuu. Kevään tullessa oon myös tehny vähän tekstiilihankintoja, joista sitten enempi kun oon saanut ne paikoilleen ja suorittanut kevätsiivouksen!!!





VIRHE!

Hairahduin muinoin-taannoin ostamaan kaupasta tällaista valmistöhnää. Tänään päätin ottaa tuotteen käyttöön ja lisätä sitä kanapastan joukkoon. Pahempaa virhettä en olisi voinut tehdä!! Kyseisessä tuotteessa on jokin pistävä sivuhaju, joka pilasi koko pastan niin pahasti, että parin haarukallisen jälkeen annos lensi päistikkaa roskakoriin. Jännä sinänsä, että tämä "sivuhaju" ei kuitenkaan maistunut millekkään. Olen kuitekki niin käsittämättömän ranttu ruuan suhteen, että kun se haju minun tajuntani valtasi, niin asialle ei pystynyt tekemään enää yhtää mitään. Yritin kyllä lieventää sitä, lisäämällä sekaan kolmen juuston ruokakermaa, mutta taisin mennä ojasta allikkoon.

viikko käyntiin herkutellen!

Maanantai on täällä taas! Viikonloppu meni koiravahtina, kun vanhemmat oli reissussa. Samalla kävin myös pelaamassa yhden päivän lentopalloa ja voin sanoa, että selkä, penikat ja lapaluut kiittää. Enpä oo aikaan ollu näin jumissa, vaikka venyttelyt tulikin tehtyä asianmukaisesti. Onneksi keskiviikkona meille tulee töihin taas hieroja, joka saa piestä lihakset ojennukseen. Kirjaimellisesti siis "piestä", sillä joka kerta on selkä ollut mustelmilla, mutta olo paljon parempi, kun jumit antaa myöten!

Sunnuntaina sitten mummojen kautta omaan kotiin ja orientoitumaan arkeen. Äiti ja isä piipahti tuomassa tuliaiset (sisustustauluja ja macaroneja) NAMNAM! Maanantain kunniaksi päätinkin hiukan herkutella ja hemmotella itseäni. Ostin kaupasta kaksi kimppua tulppaaneja ja valmistin herrrrrrrkullista sapuskaa. Sunnuntaina lykkäsin jo kanat marinoitumaan jääkaappiin (Valtsussa oli -30% alennuksella "meksiko-maustepussi", jonka mäskäsin öljyn ja kanojen kanssa pussiin) ja tänään nakkasin ne vihannesten kanssa uuniin. Lisukkeena riisiä ja jälkkärinä macaroneja. Maanantai tuntuu paljon paremmalta päivältä!

hyvääystävänpäivää

jämäruoka = yllättäviä makuja



pinaatti-kasvis-3sipulia-italianyrtit-chili-korianteri-katkarapu-sose-keitto



Töissä kuultua.

Pörrään päivästä toiseen lasten kanssa. En huvikseni, vaan työn sanelemana. Jotenkin meillä on kyllä käynyt aikamoinen flaksi, sillä kaikki nappulat meidän ryhmässä on kyllä aikamoisia vitsiniekkoja tai muuten vain venkuloita. Eipä taida olla päivääkään, etteikö itellä meinais tulla nauru tai itku. Koskaan kun ei tiiä miten näitten vintiöitten tempauksiin pitäis suhtautua. Tässäpä siis muutama pieni esimerkki teidän muidenkin iloksi.

Minä: No niin Ville, nyt vessaan ja sitten tuut pukemaan haalarin ja lähtään ulos!

Ville: Ei kiitos.

Minä: Lilli, onko mukava ku kohta teillä on pieni vauva, jota voit hoitaa kotona?

Lilli: (3v): Joo, mää saan siskon.

Petteri: (4v): Lilli, synnytätkö sää?

Marko 4v pukee villasukkia jalkaan, eikä meinaa onnistua. "Tyhmä villasukka-aaaaaaaaaaaaa! Tyhmä-ääääääääää! Äiti sano, ettei mun tarvi koskaan laittaa villasukkia!"

Jutustellaan Nikon (3v) ja Oskarin (5v) kanssa niitä näitä, kunnes toinen kysyy: "Saatko sää käydä yksin kaupassa?"

Roosan (3v) lempipuuhaa on laittaa kädet silmille ja kailottaa "En näe mitään! En näe mitään!" Sitten ottaa ne kädet pois silmiltä ja pompahdella riemukkaasti huutaen: "Minä näen! Minä näen!"

Että semmosta meillä. Pakko myös laittaa tähän loppuun lempparini tältä viikolta. Tämän kuulin bussissa ja keskustelijoina oli kolme poika ja yksi tyttö. Kaikki olivat lukioikäisiä.

Tyttö: "Meidän isä aiko opettaa mua ajamaan mopokortin. Se tulee tosi paljon halvemmaksi ja meidän isä osaa ajaakki mopolla."

Poika1: "Joo, teidän isä on kyllä tosi taitava. Tai siis, että miten se niinku pystyy korjaan teän autonki ihan ite. Ettei vie sitä mihinkään korjaamolle."

Poika2: "Niii, mistä se on niinku oppinu sen? Siis ku se ei oo opiskellu sitä missään?"

Poika3: "Nii sehän on vaan joku putkimies. Mut vissiin ko se korjaa niitä putkia ni se sit osaa autojaki korjata."

Tyttö: "Joo, en mää tiiä."

2012

Kun vuosi vaihtuu, niin jostain kumman syystä sitä alkaa miettimään kaikkea, mitä vuoden (tai jopa vuosien) aikana on sattunut ja tapahtunut. Sitä miettii ensin ne hyvät jutut ja sitten huonot. Sitten sitä miettii, mitä tulikaan puuhasteltua, kenen kanssa, milloin ja miksi. Ja erioten, oisko jotain voinut jättää tekemättä?

Vuosi 2011 ei ollut ihan parhain vuosi, mitä tässä on tullut taplattua. Helmikuussa kotioven taakse tultiin tuomaan suru-uutisia ja muistankin sen päivän varmaan lopun ikääni. Tuo suru on laahannut mukana koko vuoden, vaikka sekaan on mahtunutkin ilon pilkahduksia ja sitä tavallista elämää.

Vietin myös suurimman osan vuodesta vanhempieni nurkissa, sillä paluu vaihdosta, opintojen päättyminen ja varsinkin töiden etsintä ei sujunut ihan parhaimmalla tavalla. Toisaalta oli yllättävän helppo asua kotona, monen "itsenäisen" vuoden jälkeen ja onkin valtava onni, että mulla on niin ihanat vanhemmat (paljon sydämiä ja rakkautta).

Keväällä pyörähdin reissun PK-seudulla halailemassa rakkaita ystäviä, kun ne pölvästit muuttivat sinne töiden perässä. Käytiin myös Kreikassa viikon verran koko "perheen" voimin. Mummot, sisko ja äiti oli mukana matkassa kun loikoiltiin altaalla ja nautittiin auringosta. Ihanan rentouttava reissu!

Kesä asuttiin mökillä ja kasvatettiin siskon kanssa meidän pientä karvakasaa, joka tätä nykyä on kaikkea muuta entä pieni. Silti kuitenkin koko perheen vauva, sillä saa edelleen pötkötellä mökin karvalanka-matolla takkatulen lämmössä. Unski on NIIN lellivauva, ettei mitään järkeä. Toisaalta eihän koko koiralla tunnu olevan järkeä päässä, on se sen verran vilkas ja riehakas tapaus.

Syksyllä päätin etsiä asunnon ja hommata oman elämän takaisin, vaikkei töistä olisi tietoakaan. Kuitenkin elämä pistää asiat kohdilleen ja samalla viikolla kun löysin asunnon, löysin myös työpaikan. Sillä tiellä ollaan edelleen. Työt ei  ole lähellekkään omaa tutkintoa vastaavia, mutta palkka kilahtaa tilille kerran kuussa ja se on kaikkein tärkein asia tällä hetkellä. Syksyllä juhlittiin myös ystävän häitä, äitin viiskymppisiä, Sielun veljet tsekattiin ja paljon muitakin ihania juttuja tuli tehtyä.