Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja lämmittää ihanasti. Ihmisiä saapuu hiljalleen kirkkomaalle tummissa vaatteissaan, kauniit kukkalaitteet sylissään. Ohikulkijat nyökkäävät meille ja astelevat rauhassa kirkon portaita ylös. Kirkon kellot kumahtelevat kauniissa kevät päivässä ja kuusi voimakasta kättä tarttuu arkun kantimiin kiinni. On aika hyvästellä Pappa, viimeisen kerran.
Istuessani kirkonpenkissä kiinnitän huomiota moneen turhanpäiväiseen asiaan. En pysty keskittymään Papin puheisiin, enkä virsien veisuuseen, mutta huomaan, että edessä olevilla penkeillä on paljon paperilehtisiä sikin sokin. Seinästä roikkuu musta langanpätkä ja lattialankuissa on oksan jättämä kolo.
Kuulen kameroiden piippauksen ja ihmisten niiskutuksen. Mietin, miksi hautajaisista pitää ottaa kuvia? Kuka haluaa katsoa valokuvia omista rakkaistaan räkä poskella, kyyneleet silmissä ja nessupaketti kädessä? Kuka haluaa katsoa kuvia arkusta, joka peittyy kukka-asetelmien alle? Arkusta, joka tekee hetkessä todelliseksi sen, mitä mieli ei pysty käsittämään viikkojenkaan aikana.
Hautuumaalla kaikki muuttuu entistä ahdistavammaksi. Arkku lasketaan syvään kuoppaan ja miehet alkavat lapioida multaa sen päälle. Kivet kolahtelevat arkun kanteen ja kyyneleet vierivät poskille. Miehet vaihtuvat lapion varressa tiuhaan tahtiin. Ihmiset laskevat kukkalaitteensa hautakummun päälle ja syvä ja pimeä kuoppa muuttuu kauniiksi kukkamereksi.
Tajuan, että kaikilla näillä ihmisillä, jotka ovat saapuneet paikalle on myös ikävä. He haluavat osoittaa sen kukkasilla, lämpimillä katseilla ja voimakkailla kädenpuristuksilla.
Muistotilaisuudessa hoetaan samaa; "Otan osaa, otan osaa". Mieleni tekisi vastata, että "Älä ota osaa, ota toopia". Välissä huomaan katselevani Mummoa hymyssä suin ja Mummo hymyilee minulle takaisin. Mummo on niin mahdottoman kaunis tänään. Se ei näytä kyllä ollenkaan 86-vuotiaalta.
Jokaisen "ohjelmanumeron" jälkeen tekisi mieli taputtaa. Eikös sitä ruukata kiittää kun, joku laulaa tai pitää puheen. Minusta se on hyvä tapa ja taputtaminen on hauskaa. Kirkkohommissa on kuitenkin vissiin sellaset säännöt, ettei saa taputella ja jos jotain kiitetään ni se on se Yläkerran Äijä.
Rankin päivä on nyt ohi ja aurinko paistellee yhä. Maailma ei lopu, eikä kaadu niskaan. "KAIKKI HYVIN".
3 kommenttia:
Ihana kirjoitus taas... kaikki hyvin... toopia... tiniätiniä... =)
Kiiitos. Aika paljon on tullut viljeltyä kaikkia Papan "juttuja" nyt lähiaikoina. Niistä tullee niin hyvä mieli.
mummo oli kyllä ehkä maailman kaunein tuona päivänä ja aina yhtä ihana<3 hyvä kirjotus, alko vaan surettaa, kun tuli kaikki mieleen...
Lähetä kommentti