tiistai 18. helmikuuta 2014

välihehkutus

Viime syksynä tilasin postimyynnistä farkut, jotka oli mielestäni ihanat. Kuitenkin hivenen tiukat, tituleeraisin niitä "seisomafarkuiksi". Eli kun kaikki napit saa kiinni niin kyljet räjähtää siihen vyötärölle suht näppärän näkösesti. Istuahan ei pysty, koska sehän jo suorastaan sattuu. Varmaan jokaisella on tällaset "seisomafarkut" tai sitten ihan niihin verrattavissa olevat "istumakengät". Niillä kengillä ei kävellä metriäkään ilman tuskia. Sellaisetkin omistan ja yhden illan ne meinasivat jo pilatakin, kun en tajunnut, niiden olevan "istumakengät", kuin vasta liian myöhään.
 
Noh enivei. Kiskoin nuo samat farkut jalkaan eilen. Tällä kertaa vyön kanssa ja silti ne roikku tylysti vielä kankkujenkin kohdalta. Voinen siis sanoa, että hivenen on maha ja kankut pienentyneet. Viiteen viikkoon on kymppi vähennetty syömällä ja hikoilemalla. Kertaakaan ei ole tarvinut nälkää nähdä ja kerran viikossa on "mätetty" kompisiakin. Ei tosin ehkä NIIN paljon kuin ennen, mutta kuitenkin ihan riittämiin. Suurin osa tästä alkurysäyksestä johtunee kuitenkin siitä, että vedenjuonnin moninkertaistamisen myötä myös nesteet ja turvotus on kadonnut.
 
Olen siis iloinen! En oikeastaan edes muista, koska olisin viimeksi painanut näin "vähän". Ensimmäiseen "tyytyväisyystavoitteeseen" on enää 4kiloa. Sen jälkeen on varmaan pakko jatkaa, jos tämä näin helpolla nyt jatkuu. Jossain vaiheessahan se tökkää, mutta uskon, että siinä vaiheessa oon jo niin tyytyväinen, etten enempää tarvitsekkaan.
 
Toisaalta oon jo nyt tyytyväinen. En ehkä koskaan oo edes vaivautunut yrittämään mitään painonpudotusta, koska en oo kokenut sen olevan omasta mielestäni tarpeellista. Nytkään minua ei tähän ajanut suoranainen painonpudotus vaan ensin aloin syömään vähän viisaammin, niitten verensokereiden takia ja sitten ajattelin, että koska inhoan juoksemista yli kaiken, niin olis ehkä hyvä yrittää harjoitella sitä ja joskus, ehkä oikeasti juostakkin ainakin kilometrin tai kaksi ilman, että oon ihan järkyttävän pahalla päällä kokoajan.
 
Järkevä syöminen on ollut helppoa, tuo juoksuharjoittelu ihan h*lvetin tuskallista edelleen. En ymmärrä miksi se on niin vaikiaa ja vastenmielistä hommaa. Uskon kuitenkin, että jossain vaiheessa tätä elämää, ymmärrän sen jujun. Toivottavasti!

torstai 13. helmikuuta 2014

Oral-B



Oon ottanut itseäni niskasta kiinni ja intoutunut buzzaamaan ihan todenteolla. Tästä seurauksena sain taas ihanan lähetyksen testiin. Viimeksihän pääsin kokeilemaan ja buzzaamaan ystävilleni Gainomaxin proteiinijuomia. Tämänkertainen kampanja osui minulle kuitenkin kuin "nyrkki silmään". Ystävä- ja perhepiirissäni olen tunnettu ikuisista hammasongelmistani ja vastikään tänään olen aukonut suutani hammaslääkärille. Kärsin lähinnä purentaongelmista, mutta samalla olen huomattavasti kunnostautunut myös hampaiden hoidossa.
 
Harjaaminen, lankaaminen ja suuveden käyttö on nyt ollut todella tarkassa syynissä ja koetan tehdä kaiken paremmin kuin hyvin. Olen aina ollut vannoutunut perushammasharjan käyttäjä, mutta koska hammashuolet ovat vaivanneet päätäni päätin siirtyä sähköhammasharjan ihmeelliseen maailmaan. Ja sitten kun vielä oli mahdollisuus päästä kokeilemaan erilaisia Oral-B:n harjaspäitä niin olin onneni kukkuloilla.
 
Oman lempparini löysin heti kerta laakista. FlossAction sopii suulleni ja hampailleni, sekä vasta alkutaipaleella olevalle sähköhammasharja uralleni. Onneksi minulla on mahdollisuus kokeilla näitä kolmea harjaspäätä vielä pidemmän aikaa, sillä harjasten vaihtoväli on n. 3kk. Parasta kaikessa kuitenkin lienee, että nämä uudet, kuten kaikki muutkin vaihtopäät sopivat jokaiseen Oral-B sähköhammasharjan runkoon, joten omaa perusharjaa ei tarvitse "päivittää", vaikka harjaspäitä sateleekin kaupan hyllyille tiuhaan tahtiin.
 
 

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

kevätsiivoussisustussuunnittelu (vallilaellosh&m)

ellos



ellos



vallila



h&m



h&m

h&m



 
vallila

Aivan järkyttävä kevätinnostus on taas iskenyt. Tekee mieli uudistaa kotia, lisätä väriä ja siivota talven pölyt nurkista pois. Vaikka ei nyt taida ihan vielä ajankohtainen olla tämä suursiivous (ainakin ulkona näyttäisi olevan vielä ihan oikia talvi), niin ainakin on ihan luvallista surffata netissä etsimässä inspiraatiota. Pystynpä jo melkein sieluni silmin kuvittelemaan nuo Vallilan "Hu-huu" -verhot olohuoneen ikkunaan ja sohvalle pari kirkkaan sinistä tyynyä kaveriksi. Makuuhuoneeseen turvallista harmaata, mutta myös räiskyvää keltaista. Keittiö on vielä mysteeri. Toisaalta kaapissa olisi verhot jos toisetkin, joiden käyttökerrat voi laskea ihan yhden käden sormilla.. tai oikeastaan sillä yhdellä sormella.