Tänään päivittelen ihan valtoimennaan, mutta se tarkottaa vain sitä, että sahanpurut liikkuu kerrankin vauhdilla tuolla korvien välissä. Ajattelin vielä avautua hiukan asiasta, joka on aika hyvin läjähtänyt mun tietoisuuteen muutaman viikon aikana. Nyt siis puhutaan kulttuurin ja uskonnon vaikutuksesta elämään.
Ensimmäinen tarina minkä haluan kertoa on eräästä naisesta. Hänen uskontokuntaansa en sen tarkemmin tiedä. Lähtöjään hän on eräästä Venäjän naapurivaltiosta. Tämä nainen kertoi viime viikolla hauskan tarinan lapsuudestaan: Hän oli mennyt ystäviensä kanssa uimaan joelle. Virta oli ollut yllättävän voimakas ja se oli vienyt hänet mukanaan. Hän ajautui alajuoksulle, jossa samaan aikaan oli ollut uimassa hänen ikäisiään poikia. Yksi pojista oli lähtenyt uimaan kohti tyttöä, pelastaakseen hänet. Poika sai tytöstä otteen ja veti hänet rantaan. Päästyään rantaan oli tyttö kamalan järkyttynyt. Ei tapahtuneesta onnettomuudesta, vaan siitä, että poika oli koskenut häneen. Pidin asiaa hiukan omituisena, sillä poikahan oli pelastanut tämän naisen, joka nyt istui vieressäni. Nainen muisti vielä elävästi uineensa poikaa pakoon kun huomasi tämän lähestyvän. Hän oli hukkumisenkin uhalla yrittänyt suojella siveyttään.
Toinen tapahtuma sattui tänään. Paikalla oli kolme naista, jotka edustavat samaa kansallisuutta ja uskontoa. Jutustelimme rauhassa niitä näitä ja ikkunan ohi kulki mies. Kaksi näistä naisista kauhistui ja piiloutui verhojen taakse. Hetken päästä soi ovikello ja kyseinen mies pyörähti mutkan eteisessä. En itse kerennyt edes reagoida koko tilanteeseen, mutta kun tyyppi katosi eteisestä, huomasin yhden naisen tulevan esiin tuolin takaa. Piiloutuminen siis johtui siitä, ettei naisella ollut suojanaan huivia, joka peittää hänen hiuksensa ja kaulansa.
Näiden tapahtumien jälkeen on oloni ollut hiukan omituinen. Olenko paheellinen naisihminen kun kuljen housut jalassa, kaula paljaana ja hiukset levällään? Tosiaan ks. kulttuurissa myös housujen käyttäminen on "pahellista". Housut saa olla jalassa, mutta päällä pitää olla jonkinsortin hame. Mitähän nämä naiset siis ajattelevat minusta? He ovat kuitenkin kanssani melkein samanikäisiä.
En voisi kuvitellakkaan muuttavani keskelle kulttuuria, joka rajoittaa olemistani noin paljon. Pidän itseäni onnekkaana kun olen syntynyt länsimaalaiseen "vapaampaan" maailmaan. Toisaalta jos olisi tottunut heidän elämäntyyliin ja kulttuuriin, pitäisin kaikkia länsimaalaisia härskeinä ja irstaina.
Kunnioitan heidän ajattelutapaansa ja nämä naiset ovat henkilöinäkin vallan ihania. Tavallisia nuoria naisia, joilla juttu lentää ja ajatus karkaa. Silti tuntuu niin kummalliselta.
Kävellessäni töistä kotiin pyöri päässäni laulu, joka menee kutakuinkin näin: "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti