Tämä on syksy

Juon pullon viinaa

oon baarissa neljään

ja kävelen grillille

katu on lehtien peittämä

asfaltti märkä ja kiiltävä

Tämä on syksy

tämä on syksy

tämä on syksy ja nyt

Koulut on alkaneet

asunnot vuokrattu

uusille ihmisille

meidänkin naapuriin

kaveri muuttanut

kotoa kauhavalta

Tämä on syksy

tämä on syksy

tämä on syksy ja nyt..

-Samuli Putro-

Koira-/Siskovahtina

Ukkonen hakkaa yöt läpeensä! Vettää tulee melkein katosta läpi ja ikkunat helisee kun salamat helskää. KAUHIAA! En oo nukkunut unen rippaustakkaan pariin yöhön. Koira-vanhus pelkää ukkosta henkensä edestä ja yöt menee kuunnellessa sen elämöintiä. Johtoja saa repiä irti seinästä, ettei sähkölaitteet poksahtele. Sisko vetelee onnellisesti sikkeitä vällyjen välissä. On se pojat kulkaas ihanaa mennä oman kodin rauhaan, nukkumaan sikiästi oman peiton alle. Ainoa vain, että kuumahan se on ku mahoton, mutta on se silti niin mukava. Kyllä tuo vauva-koiran hoitaminen on loppujen lopuksi raskasta, mutta on se silti niin hellyyttävä kun se nukkuu. Onhan se sulonen toki muutenkin, muttei enää mikään pikkuvauva. Näyttää jo liikaa isolta koiralta.

I HAVE FINALLY DONE IT!

Olen uinut ensimmäisen kerran tälle kesää. Vettä tuli ku aisaa ja tuuli vihmoi korvia. Meri-ilmasto on kamala! Uinnin jälkeen juoksu jalkaa kotiin kuumaan suihkuun ja kauhea määrä vaatetta päälle. Kyllä Suomen suvi on ihana!

Arvaa harmittaako?

Viime aikoina olen kuullut ystäviltä ja tutuilta varsin erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka minun tulisi elämäni elää. Kommentit sanottiin toki "hyvässä hengessä", mutta jäin silti pohtimaan asiaa. Miten olen voinut antaa itsestäni niin erilaisen käsityksen? Pitäisikö minun siis perustaa miljoonan lapsen perhe vai viettää "hulvatonta" sinkku/kaupunki-elämää loppuun asti? En oikein itsekkään ole päättänyt, mitä elämältäni tahdon, enkä osaa ajatella elämää vuoden päästä, saati viiden vuoden kuluttua! Silti monella tuntuu olevan tarkat suunnitelmat minun elämäni varalle.

Tuntuu uskomattoman turhalta suunnitella kaikki valmiiksi, kun samalla voi vain nauttia tästä hetkestä ja mennä fiiliksen mukaan. En halua, harmitella 80-vuotiaana, mitä virheitä elämässäni olen tehnyt ja mitä minun olisi pitänyt valita toisin. Haluan elää elämääni päivä kerrallaan. Haluan olla iloinen, surullinen ja huutaa, sekä raivota silloin kun siltä tuntuu. Haluan nauttia rakkaitteni seurasta ja viettää päiviä yksin, kotona omassa rauhassa, hyvän kirjan tai elokuvan parissa. En halua stressata mistään ylimääräisestä.

Ostin tänään uuden Olivia:n, jossa sattumalta pohdittiin samaa aihetta. Gallupissa kysyttiin kahdeksalta yli 70-vuotiaalta naiselta, mitä asioita he katuvat elämässään. Gallup kosketti ja sai miettimään asoita lisää. Haluan aivan välttämättä raapustaa muutaman noista vastauksista myös tänne. Luettuanne, ymmärrätte varmaan miksi ne pistivät ajattelemaan..

Olivia 8/10

"Ettei sitten vanhana harmita

Mitä ihminen elämässään katuu? Kysyimme heiltä, joiden pitäisi tietää"

Maria, 82: Jouluna 1979 mieheni oli ollut jo pitkään sairaalassa. Olisin tahtonut viedä hänet kotiin joulunpyhiksi, mutta lääkärit eivät antaneet lupaa. Mies piti kädestäni kiinni ja huusi, etten jättäisi. Minä jätin, ja jouluaamuna hän nukkui yksin pois. Miten saatoin olla niin itsekäs? Arkkuun laitettaessa hänen poskillaan näkyivät yhä kyyneleiden jäljet.

Linda, 95: Olin 19, kun Käkisalmen lavalla poika pyysi tanssiin. Ihastuin heti. Hän oli paikkakunnalla työn takia ja palasi pian Helsinkiin. Perästä tuli kirje täynnä rakkautta. En itse olisi osannut kirjoittaa niin kauniisti. Ajattelin hänen tulevan takaisin, jos en vastaa. Sen jälkeen en kuullut hänestä. Olen katunut koko elämäni, etten kirjoittanut kirjettä.

uusiahiustuulia?

Hävityksen kauhistus.

Tulin tänään kotiin viikonmittaiselta "maaseutumatkalta". Reissu sisälsi toki myös ihanaa kaupunkifestarointia, jossa pääsin ihastelemaan Jenni Vartiaista, Anna Puu:ta ja PMMP:tä. Uijuijui! Olipa ne naiset ihanaisia, aivan maftavia! Tänään tosiaan raahauduin kotiin. Ikkuna oli ollut viikon auki, joten lattialla oli kasoitta pikkuötököitten raatoja ja vähän isompienkin! Vielä jännittää, mistä niitä löytyy lisää.. Mullahan meni sitten reipas tunti, että sain tavarat purettua, imuroitua ja laitettua kodin sellaiseen kuosiin, että taas viihdyn täällä hetkisen.

Kävin tänään Lindexissä ostoksilla, sillä putiikki lopettaa toimintansa täällä "pönkköperällä". Sain 11 eurolla aivan super hienoja löytöjä, joista kaikkein erikoisin tapaus oli t-paita. Luulin sitä ihan normi t-paidaksi, mutta se yllättikin positiivisesti, sillä edessä oli jonkinsortin ihme lipare, joka näyttikin ihan sika hienolta päällä. Vähästä se ihminen on onnellinen.

Loppuviikko menee työn merkeissä ja huomenna suunnittelen suuntaavani ihanien ystäväisteni huomaan, jos julkinenliikenne antaa myöten. Aivan mahdottoman kamala ikävä tyttöjä, niitä ihania pirkkoja, joita en ole nähnyt päivittäin, niinkuin on ollut tapana. Onneksi kohta on mökkiviikendi, jolloin voi vähän kompensoida tätä läheisyydenkaipuuta.

Mutta palaten "maaseutumatkailuun"... Kävin ongella, kahdesti. IHANAA! Kunnon mato-ongella ja saaliiksi sain paljon kaloja. Kaloja, jotka olivat limaisia ja nielivät koukun mahan viimeiseen kolkkaan asti, josta koukun irrottaminen ei ollutkaan niin helppoa. Mukavata silti oli. Ihanata, etten sanoisi. Kunnon kesälomailu sisältää aina mato-ongintaa auringonoton lomassa.

Hermostun kohta myös tuolle vaihtohässäkälle. Mitään ei kuulu mistään. Sais jo varmistua, niin voi huokaista helpotuksesta ja keskittyä täysin siemauksin Suomen kesään, ennenkuin vaihtaa maisemia. Olishan se ihanaa viettää syksy lämpimässä ja tulla sitten joulun korvilla kotiin viettämään valmistujaisia.. Olis oikea ammatti takataskussa ja tuntematon tulevaisuus edessä. Jännittävää!

Sataa, sataa ropisee. Pili-pili-pom!

Istun kotona ja oottelen vesisadetta. Taivas on harmaa yltäpäältä, eikä aurinko kurkistele mistään. Telkkarissa uusinta-Salkkarit pyörii äänettömällä. Ismo näyttää tismalleen samalta, eikä Jennin hius- saati vaatetyyli ole muuttunut hitustakaan. Sterioista laulaa ihana Alecia Moore a.k.a P!NK. Fiilistelen marraskuista keikkaa ja naatiskelen. Menee kai se kesäpäivä näinkin?

P!NK, roikku katosta Hartwall Areenalla.

Olihan se pojat ihana!!

Tänään pitäis bongailla sitten Dingoa tuolla Sisäsataman katveessa. Toivottavasti se ilma ehtii kirkastua siihen mennessä. Ei olis yhtään fiilistä töröttää vesisateessa, vaikka piisit meniskin jalan alle. Vesisade tuo myös paljon suuremman tuskan mukanaan, nimittäin hiuskriisin. Pääsisköhän helpoimmalla jos liimais lakalla samanlaisen kampauksen kuin Neumannilla tuossa alemmassa kuvassa? Hiuksethan ei voi mennä sekaisin, jos ne jo on sekaisin.

Ding-ding-ding-go!

Oppariakin sain tehtyä tänään, vaikka päivä on suurimmaksi osaksi mennyt pötkötellessä. Oon enivei saanut

jopa pestyä pyykkiä ja imuroitua kämpän. Aivan valtavia villakoiria rynnii nurkissa, joten se oli pakon sanelema asia tarttua imuriin ja tanssia sen kanssa tovin verran. Nyt on kuitenkin taas kohtuullisen "puhdasta" ja siivouspäivää voi huoletta siirtää taas vähän eteenpäin.

Lentopalloilua ja kaupunkifestareita.

Tämän kesän Kultavaskoolit on pelattu ja paluu arkeen tapahtui eilen. Kolmen päivän peli- ja rillutteluputki vaati veronsa ja yhä edelleen vois vain nukkua univelkoja pois. Reissu oli super-hyper-skädäm-mukava, pelit meni hyvin ja iltapelit vielä paremmin! Sijoitus omassa sarjassa puoleen väliin on super hyvä, sillä jos mennään muutamia vuosia taaksepäin on sijoitus ollut listan loppupäässä. Kehitystä siis lienee tapahtunut? Kaikki jäsenet on tallessa, eikä kukaan telonut itseään sen kummemmin. Muutamilta mustelmilta ja nirhaumilta ei toki voi välttyä ja olenkin "paljas sääri" -kiellossa varmaan ensi viikolle asti. On sen verran komiat kintut, ettei näitä paljon esitellä ihmisten ilmoilla.

Seuraavan viikonlopun vietän töissä, joten mitään suurempaa actionia ei tarvitse edes miettiä. Tulee varmaan pyörähdettyä työn tiimoilta Scandal Music Festareille, jotka pärähtää ensimmäistä kertaa käyntiin Meri-Lapin syövereissä. Paikalla soittelee Dingo ja joitain muita pilipali-pumppuja. Esiintyjä kaarti ei ole kovinkaan houkutteleva, mutta jostain se on kai alotettava tuokin yritelmä.

Enempi odottelen Rotuaari Piknikkiä, jossa käyn bongaamassa aivan loistavan naisartisti pläjäyksen 16.7. Jenni Vartiainen, Anna Puu ja PMMP tarjoaa briliantin illan aivan Oulun ytimesssä. Tätä ei kannattais missata!! Liput on hankittu etukäteen, sillä mitään ei pidä jättää viime tinkaan. Odotan aivan into-pinkona tuota iltaa. Sairaan hyvää musaa, rinkkiä jamittelua ja hyvää seuraa. Uijuijuijui!!!

Nyt jään odottelemaan Miss J:tä. Oppari kutsuu!!!