Ensimmäinen päivä 9 vkn työharjoittelua takana ja noin sata päivää edessä. Ei ihan, mutta tuntunee varmaan siltä jos päivät vierivät yhtä "vikkelää" kuin tänään.
Kaikki alkoi kuitenkin kauhean lupaavasti. Heräsin hyvissä ajoin välttääkseni nolon myöhästymisen heti ensimmäisenä päivä, sillä halusinhan tehdä hyvän vaikutelman itsestäni. No kappas, kappas! Huomaan olevani 10 minuuttia myöhässä ennenkuin olen saanut edes ulkovaatteita päälle. Voin vedota myöhästymisessä siihen, että olen oikeasti ulkomaalainen tai ainakin omaan ulkomaalaisen aikakäsityksen. Vartti myöhässä on normi homma ja puol tuntia vielä normimpi!
Onneks työpaikka-ohjaaja-nainen ei tunnu häiriintyvän pikku myöhästymisestäni vaan toteaa itsekkin, että tänään otetaan sitten rennosti. Olen samaa mieltä, loman jälkeen ei kannata hoppuilla. Ylipäätäänkin hoppuilusta ei synny ku pissapäisiä lapsia. Ja se jos joku on fakta. Siispä pienen jutustelun jälkeen siirrymme kahvittelemaan päivän lehtien ääreen.
Aamu menee istuskellessa, istuskellessa ja istuskellessa. Koetan väsätä harjoittelun tavoitteita priimakuntoon, sillä tämän harkan aikana suoritetaan pienimuotoinen testi koulumme arviointipolitiikasta. Ruokatunti saapuu oikeaan aikaan ja suuntaan pakkasta uhmaten koululle syömään, mutta tadaa ja tidii sielläpä on ovet kiinni ja ihminen joutuu kaikkia tahtojansa vastaan rientämään Vietnamilaiseen syömään herkkuruokaa. HARMI!
Noin 20 minuutin aikana olen lappanut ainakin kilon riisiä ja kanaa satay-kastikkeella kurkusta alas ja hyökkään takaisin purevaan pakkasilmaan. Loppumatkasta reidet on jäässä eikä ihrakerros auta ollenkaan. Laulan hoosiannaa ja itken hallelujaa kun työpaikan alaovi häämöttää. Takaisin päästessä hyökkään takaisin luksustason työtuoliini (not) ja siirryn takaisin surffailemaan internettiin.
Maahanmuuttoa, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Kuppi kahvia. Vertaistukea ja väkivaltaa. Aihe on jopa niin mielenkiintoinen, etten huomaa kellon kilkattavan jo neljää. Ohjaajani joutuu melkein minut hätistelemään ulos työpaikalta. Kotiin viemisinä on järkyttävä laari aivotyöskentelyä.
Mitähän sitä tältäkin 9 viikon sessiolta sitten haluaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti