Postia Pappi Jaakobille.

Ihana viikonloppu takana. Rakkaita ystäviä, paljon kompisia, sipsejä, herkkuja, lättyjä, pulkkamäkeä, leffoja ja kainaloissa pötköttelyä. Ihminen on niin vähästä onnellinen. Kunhan saa olla täysin rauhassa, ihanien ihmisten lähellä. Oih ja voih!

Nyt makaan lattialla, peiton alla. Katson Suomen Oscareita ja olo on kovin onnellinen. Harjoittelu on melkein puolessa välissä. Enää 5 viikkoa edessä. Kaipaan jo kovasti koulunpenkille. Ikävä ihmisiä.

Tuleva viikko on varmaankin aika rauhaisa. Hiukan lentopalloa, espanjaa ja mahdollisesti jonkin verran kyläilyä. Viikonloppuna kotiin katsomaan isää ja äitiä. Niin ja mummoja ja pappoja. Kamala ikävä sinnekkin!

Ajattelin leipoa viikolla Runebergin torttuja itte Runebergin kunniaksi. Mulla on sellanen muistikuva, että ne on ihan superhyviä. En kuitenkaan oo ihan varma asiasta. Ainakin ne on joskus ollut hyviä. Ehkä?

Ainiin, uskon, että Postia Pappi Jaakobille voittaa tuon parhaimman leffan Jussin.

Ahistava päivä töissä.

Tori Amos täysille, luutu käteen ja siivoamaan.

Auttaa.

Huh huh!

Viikonloppu on takana ja raskas sellainen olikin! Takana on reippaat 700 kilometriä, 10 peliä lentopalloa, muutamia alkoholijuomia, muutamia askeja savukkeita ja liian vähän unta. Kyllä ihiminen on sitten väsynyt! Mutta onnellinen.

Eilen olin sitte nukahtaa töihin kolmesti. Istuskelin tietokoneella ja surffailin kun rupesin pilkille ihan tuosta vain. Kyllä hävetti ihmisparkaa, mutta ei sille voinut yhtiskäs mittään kun vain väsähti. Onneks se nainen sitten päästi minut jo kolmelta kotia. Sano vain, että eiköhän se ole somempi lähtä nukkumaan. Olin samaa mieltä.

Eipä vain kuiten uni tullut ja illan päälle hyökäsin pelaamaan vielä lentopalloa. Paikata ihan tuhottoman jumissa, niin piti saada vähän verrytellä, josko se siitä sitten lähtis. Mukavaa oli, eikä ollu edes lentipallokiintiö täynnä!

Tänään olikin sitten ihan "oikia" työpäivä. Yks uus vertaisryhmä miitinki oli, mutta sehän oli aikamoinen fiasko. Kun kukaan ei puhu samaa kieltä, niin ei siitä vain tule mittään. Huominen ja torstai menee kanssa reissun päällä. Torstaina sitten se pitempi reissu sinne Pudasjärvelle asti. Perjantaina koulua ja ihanaa Miss J:tä!!

Miss J siis tulee perjantaina Kemiin "opinnäytetyö kokoukseen", joka kestääkin sitten koko viikonlopun! Oon suunnitellu ihan kamalasti ohjelmaa! Paareilua, pulkkamäkiä, lättykestejä, Lumilinnan ilotulitukset ja ehkäpä jopa Pakkasukko Bluesit?

Riisi porisee ja kana muhii uunissa. Kauhia näläkä. Tänään ehkä parit BUZZ!:it M:n ja E:n luona. Ajattelin voittaa.

Loppun vielä pulkkamäkitunnelmaa Ylläkseltä. Ottakaa mallia!

Hiukan multikulttuuria.

Tänään päivittelen ihan valtoimennaan, mutta se tarkottaa vain sitä, että sahanpurut liikkuu kerrankin vauhdilla tuolla korvien välissä. Ajattelin vielä avautua hiukan asiasta, joka on aika hyvin läjähtänyt mun tietoisuuteen muutaman viikon aikana. Nyt siis puhutaan kulttuurin ja uskonnon vaikutuksesta elämään.

Ensimmäinen tarina minkä haluan kertoa on eräästä naisesta. Hänen uskontokuntaansa en sen tarkemmin tiedä. Lähtöjään hän on eräästä Venäjän naapurivaltiosta. Tämä nainen kertoi viime viikolla hauskan tarinan lapsuudestaan: Hän oli mennyt ystäviensä kanssa uimaan joelle. Virta oli ollut yllättävän voimakas ja se oli vienyt hänet mukanaan. Hän ajautui alajuoksulle, jossa samaan aikaan oli ollut uimassa hänen ikäisiään poikia. Yksi pojista oli lähtenyt uimaan kohti tyttöä, pelastaakseen hänet. Poika sai tytöstä otteen ja veti hänet rantaan. Päästyään rantaan oli tyttö kamalan järkyttynyt. Ei tapahtuneesta onnettomuudesta, vaan siitä, että poika oli koskenut häneen. Pidin asiaa hiukan omituisena, sillä poikahan oli pelastanut tämän naisen, joka nyt istui vieressäni. Nainen muisti vielä elävästi uineensa poikaa pakoon kun huomasi tämän lähestyvän. Hän oli hukkumisenkin uhalla yrittänyt suojella siveyttään.

Toinen tapahtuma sattui tänään. Paikalla oli kolme naista, jotka edustavat samaa kansallisuutta ja uskontoa. Jutustelimme rauhassa niitä näitä ja ikkunan ohi kulki mies. Kaksi näistä naisista kauhistui ja piiloutui verhojen taakse. Hetken päästä soi ovikello ja kyseinen mies pyörähti mutkan eteisessä. En itse kerennyt edes reagoida koko tilanteeseen, mutta kun tyyppi katosi eteisestä, huomasin yhden naisen tulevan esiin tuolin takaa. Piiloutuminen siis johtui siitä, ettei naisella ollut suojanaan huivia, joka peittää hänen hiuksensa ja kaulansa.

Näiden tapahtumien jälkeen on oloni ollut hiukan omituinen. Olenko paheellinen naisihminen kun kuljen housut jalassa, kaula paljaana ja hiukset levällään? Tosiaan ks. kulttuurissa myös housujen käyttäminen on "pahellista". Housut saa olla jalassa, mutta päällä pitää olla jonkinsortin hame. Mitähän nämä naiset siis ajattelevat minusta? He ovat kuitenkin kanssani melkein samanikäisiä.

En voisi kuvitellakkaan muuttavani keskelle kulttuuria, joka rajoittaa olemistani noin paljon. Pidän itseäni onnekkaana kun olen syntynyt länsimaalaiseen "vapaampaan" maailmaan. Toisaalta jos olisi tottunut heidän elämäntyyliin ja kulttuuriin, pitäisin kaikkia länsimaalaisia härskeinä ja irstaina.

Kunnioitan heidän ajattelutapaansa ja nämä naiset ovat henkilöinäkin vallan ihania. Tavallisia nuoria naisia, joilla juttu lentää ja ajatus karkaa. Silti tuntuu niin kummalliselta.

Kävellessäni töistä kotiin pyöri päässäni laulu, joka menee kutakuinkin näin: "Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.."

Congratulations Obama!

Hyvää “synttäriä” Barack! Tänään tuli vuosi täyteen siitä kun sinut valittiin jenkkien presidentiksi. Uskon tosin, että seuraavissa vaaleissa sinut pistetään pikaisesti vaihtoon. Olethan ollut liian uudistushaluinen.

Sinun olisi pitänyt huomata jo urasi alkutaipaleella, että liiallinen uudistaminen tulee sinulle kalliiksi. Olisit vain seurannut edeltäjäsi Georgen jalanjälkiä niin saattaisit olla vallassa vielä monta kautta tämän jälkeenkin.

Sinun olisi pitänyt tietää, että te amerikkalaiset ette halua maksaa ylimääräisiä veroja, vaikka niiden avulla teille saataisiin luotua tasa-arvoisempi terveydenhuoltojärjestelmä. Teillä on tosi hyvä yhteishenki vaan kaikissa sotajutuissa ja urheilussa, mutta sitten kun on kyse kaikista normihommista, niin kukaan ei haluakkaan auttaa lähimmäisiään.

Voin kertoa, ei niihin veroihin kuole, eikä ne niin isoa lovea lompakkoon tee. Kunhan vaan jokainen kantaa kortensa kekoon, niin saisitte tosi paljon aikaan. Toki se saattaisi myös tarkoittaa sitä, että terveydenhuollon taso tippuis hiukan tämän hetkisestä huippu laadusta, mutta ainakin suurin osa maanne kansalaisista sais heille kuuluvaa hoitoa.

Myös Atlantin tälle puolelle on myös kiirinyt huhu siitä, että kalastelet mustaihoisten suosiota lähettelemällä avustuksia Haitin maanjäristys alueille. Mulle on aivan sama mitkä sun auttamishalun perimmäiset syyt on. Oot silti hyvä jätkä, kun autat niitä, joilla menee huonosti. En siis tuomitte sua, vaikka kiillottaisitkin omaa ”sädekehääsi” samalla. ”Man’s gotta do what man’s gotta do!”

Noh, eipä mulla sitten muuta ollutkaan. Kauheesti tsemppiä ja vietä oikein mukava päivä kauniin vaimosi Michellen kanssa. Niin ja terkkuja lapsille!

Paha päivä.

Joku viisas britti psykologi oli keksinyt, että eilen oli vuoden masentavin päivä, elikkä Blue Monday. Tohin eppäillä asiaa, sillä eilen oli jopa kohtuullisen hyvä päivä. Tänään sentään olen ihan kamalan pahalla päällä ja mahdistunut (= ahdistunut ja masentunut).

Syy tähän minun hienoisen synkkään päivään on yksinkertaisesti tuo työharkka. Ja kyllä, olen avautunut tuosta harkasta jo moneen otteeseen, mutta tulen avautumaan vielä monta kertaa. Se nimittäin syö niin paljon naista, ettei pitkään aikaan! En ymmärrä miten oon aina keksiny sellasia harkkapaikkoja, että kuolen tylsyyteen. Ensimmäinen meni nuorisotiloilla kahvia keitellen. Toinen vanhusten päivätoiminnassa katsellen televisiota ja tämä kolmas netissä surffaten. Oon niiiiiin etevä! Kuuden viikon (kolmas viikko käynnissä) päästä oon todennäköisesti kävelevä ihmisraunio, jos tällä menolla jatketaan.

Lukuunottamatta tätä "sinistä tiistaita" olen kovin onnellinen. Hurja viikonloppu häämöttää ja tänään lupasin hemmotella itseäni kompisilla. Namnamnam!

Ruuaksi ajattelin valmistaa karmeet kurmeet, eli tomaattipastaa a'la PIRKKA. Sillä onkin hyvä polkasta viikko kunnolla käyntiin. Ei paskempi meno, vaiko mitä?!

22.03
PIENI LISÄYS: Kompiset jä väliin, mutta kyllä browniesit pelastaa päivän. Nam.

Huh hah.

Viikko on ollut kamalan vilkas ja vauhdikas! Hyvä, että oon pysynyt mukana. Reissattu on harkan takia pitkin ja poikin Lappia ja Oulun lääniä. Tykkään, koska tekemistä on ja muksa tutustua uusiin paikkoihin. Saapahan ainakin nähtyä, missä sitä vois olla duunissa sitten OIKEESTI. Täytyy kyllä sanoa, että voisin jopa kuvitella itteni töihin nuihin vastaanottokeskuksiin. Meinaan, on niissä sen verran vilskettä koko ajan!

Autossa istuminen on silti aika ankiaa hommaa. On pimmeetä, pimmeetä ja pimmeetä ja mun harkkaohjaaja hurjastelee ku viimistä päivää. Välillä se keskittyy kaikkeen muuhun niin paljon enempi, että hyvä jos tiellä pysytään. Okei, tuo oli vähän kärjistetty, mutta ymmärrätte pointin. Joudun siis istumaan penkissä pissit housussa kun niin kovasti jännittää, että millon kynnetään tienreunaa oikein olantakaa. Toisaalta reissaamisessa ja varsinkin autolla matkaamisessa on yks tositosi hyvä puoli! Saan tutustuttua mun ohjaajaan paremmin kun on "pakko" jutella. Jutskaillaan siis kaikesta, maan ja taivaan välillä. Nih, ja oon oppinut viikon aikana venäjää ja somaliaa muutaman sanan.

Привет = Privet = Hei! (tai joku muu hyvä tervehdys kun nähdään/soitetaan puhelimella)

меня зовут = menya zovut = minun nimeni on

Somaliaksi sairaala = ISBITAAL.

HYVÄ MINÄ!!!

Ens viikko on kans hiukan vilkas töitten osalta ja viikonloppu vielä vilkkaampi. Tiedossa olisi lentipalloturnaus Saariselällä. Torstain ja perjantain välisenä yönä pitäis hypätä meidän "joukkuebussiin" ja sunnuntaina huristellaan takasin kotiin. Voitte vain kuvitella kuinka olen väsynyt, siitä lentopallon (pailauksen) määrästä sitten sunnuntaina. Itkettää melkein jo valmiiksi. Ei sentään! Nuo pelireissut on aina niin kovin hauskoja ja ihan super lepposan letkeitä, ettei lisämausteena oleva urheilu tule häiritsemään "iltapelejä". Samaan aikaan Saariselällä on vielä jotku Tunturi Blues -karkelot, joten huippureissu tiedossa!

Lenkkiä ja muffinsseja.

Oih ja voih! Onpa olo taas ihanan keposa ja lepposan raukea. Syy tähän onnelliseen mielentilaan on tunnin lenkki raikkaassa ulkoilmassa. Toppahousut jalkaan, tumput käsiin ja panta silmille, portaita alas ja ovesta ulos! Vasemmalle, oikealle, eteen, taakse ja vielä kerran vasemmalle. Täysin sattumanvaraista haahuilua ees taas ja taas taas ja voi että mikä ihana fiilis onkaan sen jälkeen. Oon huomannu tässä viikon + 1pvä aikana, että ulkoilma tekee NIIIIIN hyvää ihmiselle. Uni maittaa ja olo on pirteä ku peipposella. Eipä voisi olla paremmin!

Ainoa huono seuraus tästä ulkoiluvimmasta on se, että olo on yli-reipas. Niin reipas, että mieleni tekisi kokoajan leipoa ja hääriä kodinhengettärenä. Ihan kamalasti haluttaisi tehdä muffinsseja tai sämpylöitä. Huono puolihan on se, että "joudun" syömään kaiken itse. Voi voi, kyllä siinä taas maha kasvaa ja reidet pullistelee kun lapan browniesejä nassuun. AH, BROWNIES!! Ne on niin unelmien ruokaa, että itkettää. Taidankin tällä viikolla pyöräyttää joitain herkkuja pakkaseen ja suoraan suuhun. Aivan sama, vaikka jenkkikset kasvaa ja allit paukkuu!

Lauantai, löördaag.

Oon ikävöiny tänä viikonloppuna kaikkia ja kaikkea. Oon vissiin jotenkin tottunut siihen, että ihmisiä on kainalossa kun kattoo leffaa tai muuten vaan pötköttää ja syö kompisia. Nyt piti ne irttaritkin syödä ihan yksin! Pitäis odottaa maaliskuuhun tai oikeestaan jopa huhtikuuhun, että saa taas nauttia näistä ryhmäpötköttely-hetkistä uudelleen. On se jotenki surullista. Maanantain täykkäri-sessiotkin tuntuu jotenkin kaukaisilta tällä hetkellä.

Sitten oon aatellu jotenki elämää etiäkkipäin sen verran, että opiskelut saatetaan loppuun joulukuussa 2010. Mitäs sitä sitten? Tai ehkä tärkeempi kysymys on, että MISSÄ sitä sitten? Mulla ei ole oikein haluta jäädä paikoilleni, enkä usko, että se on edes mahdollista. Tämä kaupunki ei todennäköisesti tule tarjoamaan mulle työpaikkaa ainakaan sosiaalialalta. Tosin enpä ole edelleenkään päättänyt, että haluanko tehdä duunia sosiaalipuolen hommissa, vai pitäskö suunnata rikospaikkatutkijaksi tai safari-valokuvaajaksi niinku oon jo tovin funtsinu.

Viikkis on kuitenki menny hyvin. Eilen nautin ihanien Annen ja Ellun seurasta. Ja jos ette tiedä, niin ne on Nybergin Anne ja Jokisen Ellu. Tosi skädäm tyyppejä! Meillä oli sika hauskaa johki puolille öin asti, mutta sitten gimmat lähti Bar EINOn ilmasen viinanpileisiin.

Että sellasta tällä kertaa. Katellaan mitä viikko tuo tullessaan. Huominen saattaa mennä IKEA:ssa.

Ammatillinen osaaminen my ass!

Mullahan on tosiaan menossa tuo harjottelu ja p*ska sellanen onkin. Oon nyt 3 päivää istunu puoli yhdeksästä neljään koneen ääressä. Oon surffannut kaikilla mamu-sivuilla mitä on ikinä olemassa, lukenut vertaistoiminnasta miljoona artikkelia ja nettijulkaisua. Eikä siinä mittään, aihehan on oikein mielenkiintonen ja mulla kiinnostaa tuo maahanmuutto/turvapaikanhaku/pakolaisuus-hässäkkä.

Kuiteski silti kaikesta huolimatta mulla hajuaa pää! Oon jo tässä vaiheessa taas kyseenalaistanut ammatinvalintani n. triljoona kertaa ja pelkkä ajatus siitä, että istun koko loppu elämäni neljän seinän sisällä pistää mut melkein itkemään. Miksen koskaan löydä sellasta harjoittelupaikkaa, jossa mut pistetään kokoajan tekemään jotain. Saisin vaikka juosta ympyrää! Seki ois enempi hyödyllistä, entä tuo kökötys niska vinossa päätteen edessä. Aaaaaaargh!

Oon jo kauan aikaa halunnut alkaa parturi-kampaajaksi, mutta oon edelleen sitä mieltä, että sekin on p*ska ammatti. Kukaan ei arvosta sun työtäs ja joudut kaikkien ällöttäviä päitä hiplaamaan, vaikket tahtoiskaan. Varsinkin jos rupeaa yrittäjäksi on kauheen vaikee sanoa "ei" asiakkaille. Sehän ois sama ku hyppäis sillalta alas. Varma konkurssi siis. Haluaisin siis olla vain kaikkien ihana hiuksisten hiustenlaittaja. Onkohan se mahdollista? Suoraan Hollywoodiin koulunpenkiltä?

Sitten tuossa ihanan harjoittelun ohella pitäis miettiä omaa ammatillista osaamista ja kaikkia hienoja juttuja. No, mitenköhän ihmeessä ne siellä koulussa kuvittelee, että mun ammatillisuus kehittyy surffatessa netissä? Toki, oon ammatillisesti tosi taitava kuluttamaan aikaa ja lukemaan juttuja. Vähän osaan jo ammatillisesti kirjoittaa ja tosi ammatillisesti copy-pastettaa. Oon niin ammatillisesti pätevä henkilö, ettei kukaan mahda mulle mitään. Sitten kun valmistun, niin pääsen joka paikkaan töihin mihin haluan, koska mun ammatillisuus on niin laajaa ja varsinkin tietopohja sosiaalialalla vielä laajempaa, että heikompaa hirvittää! Mulla itsellänikin hirvittää tää mun ammatillinen pätevyyteni jo niin paljon, että oon jo miettiny mihin laitan tän kaiken mun ammatillisuuden. Päähän se ei kohta enää mahdu.

PS. Osaan myös tosi ammatillisesti pelata Bejeweled Blitziä Facebookissa.

H-A-U-K-O-T-U-S

Ensimmäinen päivä 9 vkn työharjoittelua takana ja noin sata päivää edessä. Ei ihan, mutta tuntunee varmaan siltä jos päivät vierivät yhtä "vikkelää" kuin tänään.

Kaikki alkoi kuitenkin kauhean lupaavasti. Heräsin hyvissä ajoin välttääkseni nolon myöhästymisen heti ensimmäisenä päivä, sillä halusinhan tehdä hyvän vaikutelman itsestäni. No kappas, kappas! Huomaan olevani 10 minuuttia myöhässä ennenkuin olen saanut edes ulkovaatteita päälle. Voin vedota myöhästymisessä siihen, että olen oikeasti ulkomaalainen tai ainakin omaan ulkomaalaisen aikakäsityksen. Vartti myöhässä on normi homma ja puol tuntia vielä normimpi!

Onneks työpaikka-ohjaaja-nainen ei tunnu häiriintyvän pikku myöhästymisestäni vaan toteaa itsekkin, että tänään otetaan sitten rennosti. Olen samaa mieltä, loman jälkeen ei kannata hoppuilla. Ylipäätäänkin hoppuilusta ei synny ku pissapäisiä lapsia. Ja se jos joku on fakta. Siispä pienen jutustelun jälkeen siirrymme kahvittelemaan päivän lehtien ääreen.

Aamu menee istuskellessa, istuskellessa ja istuskellessa. Koetan väsätä harjoittelun tavoitteita priimakuntoon, sillä tämän harkan aikana suoritetaan pienimuotoinen testi koulumme arviointipolitiikasta. Ruokatunti saapuu oikeaan aikaan ja suuntaan pakkasta uhmaten koululle syömään, mutta tadaa ja tidii sielläpä on ovet kiinni ja ihminen joutuu kaikkia tahtojansa vastaan rientämään Vietnamilaiseen syömään herkkuruokaa. HARMI!

Noin 20 minuutin aikana olen lappanut ainakin kilon riisiä ja kanaa satay-kastikkeella kurkusta alas ja hyökkään takaisin purevaan pakkasilmaan. Loppumatkasta reidet on jäässä eikä ihrakerros auta ollenkaan. Laulan hoosiannaa ja itken hallelujaa kun työpaikan alaovi häämöttää. Takaisin päästessä hyökkään takaisin luksustason työtuoliini (not) ja siirryn takaisin surffailemaan internettiin.

Maahanmuuttoa, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Kuppi kahvia. Vertaistukea ja väkivaltaa. Aihe on jopa niin mielenkiintoinen, etten huomaa kellon kilkattavan jo neljää. Ohjaajani joutuu melkein minut hätistelemään ulos työpaikalta. Kotiin viemisinä on järkyttävä laari aivotyöskentelyä.

Mitähän sitä tältäkin 9 viikon sessiolta sitten haluaa?