tiistai 9. helmikuuta 2010

Stalking u?

Olen aina pitänyt itseäni jonkin sortin stalkkaajana. Olenhan lähtöjään Simosta, joten ei tule varmaan kenellekään yllätyksenä, jos sanon, että olen himpun verran tiedonhaluinen. Huomatkaa, tiedonhaluinen! Ei utelias. Ovat nimittäin kaksi täysin eri asiaa. Simossa tuo tiedonhaluisuus tarttuu juomavedestä ja äidinmaidosta, joten siltä ei voi välttyä millään tavalla.

Eilen kuitenkin jouduin itse tällaisen stalkkauksen kohteeksi. Olin kävelemässä kotiin kirpputorilta ja huomasin, että joku kävelee perässäni. Pysähdyin tien reunaan sytyttämään röökiä, jotta tämä perässä kävelijä pääsee ohitseni, mutta kappas vain hän pysähtyy myös! Jatkan matkaa ja samoin tekee seuraajani. Käännyn katsomaan taakse ja samalla stalkkeri hyökää vierelleni ja kysyy hyvinkin huonolla englannillaan: ”Can I talk with you?”

Olisi pitänyt sanoa saman tien, että ”Et voi puhua, olen kuuro. En osaa englantia, enkä suomea, enkä mitään kieliä. Olen mykkä ja kuuro ja minulla on 18 poikaystävää kotona odottamassa. Mene pois.” Enpä vain älynnyt käyttää mitään noista tekosyistä. Suostuin keskustelemaan ulkomaalaistaustaisen Tamirin kanssa. Tai keskusteluksihan sitä ei voi kutsua. Herra yritti vain kovasti kärttää puhelinnumeroani ja minä kieltäydyin sitä antamasta. Jouduin kuitenkin ottamaan hänen numeronsa ylös puhelimeeni. Arvatkaapa vain tallensinko?

Saavuimme kadun kulmaan ja karistin hänet kannoiltani. Toivotin hyvää päivän jatkoa ja lähdin tarpomaan kohti kotia. Sisäpihalle kääntyessäni, kurkkasin vaistovaraisesti olkani yli ja järkytykseni huomasin kuinka tämä Herra Tamir seisoskeli kadun varressa ja huomasi kyllä tasan tarkkaan missä talossa asun! Jälkeenpäin tajusin, että minun olisi pitänyt suorittaa harhautus. Eli kiertää kadun puolelta sisälle, mutten järkytykseltäni sitä älynnyt!

Nyt siis jännitän ja odotan kauhulla, milloin törmäämme ”sattumalta” kotini edessä uudelleen. Olen kuitenkin keksinyt ratkaisun tähän ”drinkille lähtemis-ongelmaan”. En tosin tiedä, kuinka hyvin se toimii, mutta tulen tätä kikkaa yrittämään.

Olen kerännyt itselleni (herkuttelun tuloksena) ”raskausmahan”. Eli vatsani on aivan armottoman kokoinen pallero, joka muistuttaa tismalleen raskauden alkumetrejä. Jos siis kohtaamme uudelleen, kerron hänelle raskaudestani ja sujautan varmuuden välttämiseksi vielä sormuksen sormeeni. Pitäisi uskoa, ettei drinkit kiinnosta! Raskaana oleva ihminen ei voi juoda alkoholia ja ennen kaikkea avioitunut, raskaana oleva ihminen ei voi tapailla muita miehiä!

Saattaa kuulostaa huonolta huijaukselta, mutta onko parempia ideoita tarjolla?

4 kommenttia:

Reedani kirjoitti...

Tiedonhaluinen, nimenomaan! Mieki olen saanu niin hyvän opin äidiltä ja isältä, että ihme ko en ole hommannu jo kiikareita kotiin.

Ja mie arvasin, ette sie osannu kieltäytyä.. :D Mie olisin keksiny jo vaikka minkälaiset tekosyyt, miks just se tamiri ei mun kanssa olis voinu kävellä. Ja olisin varmaan paniikissa kävelly ihan tahattomasti väärään taloonki sisälle :)
Tekosyitähän on miljoona ja yks. Voit sanoa, että sie oot absolutisti ja että tykkäät naisista. Tai että alat vaan selittään kuinka ihanan poikaystävän olet löytänyt ja ah, kuinka rakastunut oletkaan...Luulis että viimoistaan sitte kaikkoaa. Tosin se raskausjuttuki on tosi hyvä huijaus! ;)

Karoliina kirjoitti...

Joo, no sovin jo Jaanan kanssa, että se on mun tyttöystävä ja oon sille raskaana. Eikö ookki hyvä? :)

Reedani kirjoitti...

Jaanalle raskaana :D Hahaa!
Hyvä hyvä! :)

Anonyymi kirjoitti...

hahah!! tuo on hyvä. kannatetaan! :)