On viiiiiiiiikonloppu täällä taas!

Tsuipuli puipuli. Perjantai vetelee viimeisiään töissä. Kello raksuttaa 15.15 kieppeillä ja työaikaa jäljellä enää n. 40 minuuttia ennen viikonlopun viettoa. Olen pakannut tavarat valmiiksi ja ne odottavat eteisessä. Kotiin mennessä ei tarvitse kuin tiskata pahanhajuiset tiskit altaasta ja suunnata kohti etelää. Viikonloppu on täynnä juhlan huisketta ja täytekakkua. Mahassa pyörii jo valmiiksi ja kermavaahto tursuaa korvista. Tänään juhlin myöhästyneesti mummoa ja vien Jokivarteen kimpun tulppaaneja. Huomenna juhlin paljon ”vanhaa” isää ja jonkin verran toisen mummon siskoa.

Olen pakannut mukaani juhlavaatetuksen x 1(tarkoitettu mummon siskon juhliin, joissa on liiiiiikaa sukulaisia!) ja olen ihan varma, että se näyttää kamalalta päälläni. En vain keksinyt mitään toista vaihtoehtoa ja tykkään kuitenkin tämänhetkisestä mekosta niin kovasti. Se ei vain pue minua tai ehkä minä en pue mekkoa. Tai sitten kuvittelen ettemme pue toisiamme.

Mekko kaipaa vyötä! Kirkkaan pinkkiä ja paksua vyötä. Vyötä, joka mätsää söpöön rusettilaukkuuni ja lintu-kaulakoruuni. Vyötä, joka tuo mekon parhaimmat puolet esiin ja toki myös minun parhaimmat puoleni esiin. En ehtinyt etsimään tänään koko vyötä. Tarkoitus oli suunnata ruokatunnilla kauppaan, mutta unohdin. Huomaa, että olen vasta viime aikoina herännyt tähän ”vaatemaailmaan”. Unohdin koko vyön metsästyksen ruuan takia. Urpo minä.

Jos asuluomus on kakka, pukeudun normivaatteisiin. Farkut, paita ja villatakki, siistimpi meikki ja fiksummat hiukset, käsiveska ja nilkkurit. Ei liian hienoa, muttei ihan perus. Se mekko on silti ihanampi, oon vaan jo nyt sitä mieltä, että en tuu pukemaan sitä ylleni. Otan sen silti mukaan. Oon niin pöhkö.

Viikonloppuna tapahtuu myös perheen-lisäys-ostos (kauhia sanahirviö). Ostan itselleni digijäkkärin! Olen saanut siunauksen ostokselleni viisaalta kamera-asiantuntija serkultani, jonka mielestä löytämäni tarjous oli hyvä. Minua ei siis viilata linssiin, olen varmistanut asian. Jännittää jo valmiiksi. Olen konkurssissa! Onneksi hiihtoloma menee töissä, joten huhtikuulle saan jo ruokaa leuan alle. Ei sillä, hyvä olla konkurssissa, jos karistaisi kiloja kankusta. Kun ei ole ruokaa, ei voi lihoa. En tosin usko, että tulen koskaan kuolemaan nälkään. Olen kamala hamstraaja ruuan suhteen ja kaapeissa on ruoka-aineksia vaikka maailmansodan varalle. En siis tule laihtumaan/nälkiintymään, vaikka kuinka yrittäisin. Surullista.

Ainiin. P!NK tulee kesällä taas Suomeen (PMMP lämppää Kaiseniemessä). Ei tarvi mennä katsomaan kun näin sen jo MARRASKUUSSA roikkuvan Areenan katosta.