Oikeasti kakkua tai pohjimmiltaan kääretortun pohjia. Niistä on vain niin helppo tehdä täytekakku. Ei tarvii jännätä kohoaako vai lätsähtääkö. Ne ei voi mennä pieleen. Nyt on kuitenkin valmista. Tai siis pohjat on valmiita. Jos oisin alottanut aikaisemmin niin kaikki ois valmista. Oon vain ollut niin laiska, etten oo "joutanut". Oon vaan herännyt TOSI myöhään, katsonut leffaa, lukenut kirjaa, katsonut vanhoja Salkkareita. Sitten huomasin, että kello on kuusi ja tulee sairaalloinen hoppu, jos meinaan ehtiä töihinkin kymmeneksi. Täytän ja koristelen kakun huomenna kun pääsen töistä ja ennen kuin mun vieraat tulee. Tai siis oon tosi positiivinen, että joku tulee. Jos ei, niin syön itse koko kakun. Tai vien naapureille. Pitäisivät mua varmaan outona ja luulisivat, että yritän myrkyttää ne.
Kuoma-Iisakki on muuten sopeutunut kotiin tosi hyvin. Puree olkkarin pöytää, mattoja ja karkailee ulkona. Ei siis minkään sortin koti-ikävää enää. Ihanasta pikku pallosta on kehkeytymässä siis hurjan energinen pakkaus, joka ryntää heti ulos päästyään sinne, minne sen ei tahdo menevän. Kuten ojaan tai naapuriin. Ihana se silti on. Niin höpö ja söpö!
Ai niin, katoin muuten aamulla herättyäni (siis oikeasti päivällä) sen suomalaisen musiikki lefan "Jos Rakastat". Musta se oli ihan mukava. Vähän köpö juoni ja muutenkin hepponen, mutta ne piisit oli kyllä valittu aika pitkälti nappiin, että aika ajoin jopa kylmät väreet hiipi pitkin selustaa. Tai sitten mun oli vain kylmä, kun jouduin hakemaan villasukatkin jalkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti