Siivosin vaatekaappiani. Sain jonkinsortin mielialahäiriön ja olin tirautella kyyneleitä siivouksen lomassa. Moniin vaatteisiin olin yllätyksekseni kiintynyt erittäin syvästi. Melkein voisi jopa sanoa, että rakastan kamalasti vaatteitani. Eikä ne kaikki vaatteet enää edes miellyttäneet silmää, mutta oli pakko armahtaa ne rääsyt ja jättää kaapiin perälle hengaamaan.
Vaatteet muistuttivat minua Erasmus-vaihdosta. T-paita muistutti kesähelteistä ja ihanasta maauimalasta. Mekot muistuttivat hulvattomista dinnereistä ja pitkäksi venyneitä jatkoista ja aina yhtä herkullisesta "jatkopastasta*". Vaatteet, jotka ostin Portugalista tuntuivat korvaamattoman arvokkailta. Saatoin siivouksen lomassa kaapata paidan tai mekon syliini, istua sängyn laidalle ja nuuhkia kangasta. Kuvittelin kuinka se tuoksui Portugalille ja kuinka se kantoi mukanaan kaikkia niitä hulvattomia hetkiä.
Aina kun tartuin uuteen paitaan, lävähti verkkokalvolle kuva siitä tilanteeta, missä kyseinen riepu oli päälläni ollut. Millä fiiliksillä olin? Kenen kanssa huidoin menemään? Missä olin? Miksi? Kuinka? Siivous muuttui tylsästä viikaamisesta, ihanan hilpeäksi "muistelma-matkaksi". Jammailin musiikin mukaan, sovitin vaatteita ja nauraa hihittelin.
Käsittämätöntä kuinka vaatteisiin mahtuukin noin paljon muistoja.. rakkautta, ikävää, juhlaa, halpaa humalaa ja tyhmiä päähän pistoja.. IHAN USKOMATTOMAN IHANAA!
* Jatkopasta = Italiaanojen taikomaa herkullista pastaa, jota valmistettiin yömyöhään/aamutuimaan, samalla "juoruttiin" illan tapahtumista, juotiin viimeisiä Sangrian jämiä ja parannettiin maailmaa.
2 kommenttia:
Mie voin niiiiin kuulla sun kikatuksen korvissani kun kuvittelen tuon tilanteen <3
Mullaki oli tännnän aamula, semmonen oih-ihana-portugali -muistohetki. Löysin kaapin perältä yhden neuleen (ylläri), joka on ostettu Portugaalista.
Sun pittää pyrähtää tänne etelään muistelleen minun kanssa. Ikävä! <3
Lähetä kommentti