Tiiäättekö ne hetket kun haluttaa heittää jotain seinään? Niin lujaa, minkä käsistä lähtee. Siis sellanen aivan kauhia raivonpurkaus, että tekee mieli hajottaa kaikki paikat. Hakata kaikki säpäleiksi ja nauraa päälle. Nyt on pojat sellanen fiilis!
Keittiön pöydällä on korkea, keraaminen maljakko, jota olen katsellut n. puolen tunnin ajan ja miettinyt mihin seinään sen nakkaan. Tiedän kuitenkin, että jos jotain rupean rikkomaan, niin joudun itse kaiken siivoamaan. Sehän tässä ketuttaakin.
Mutta olisihan se ihanaa tempasta tuo maljakko seinään niin täysillä, että sirpaleet lentelis pitkin kämppää. Toisaalta ei se tuon kukkavaasin vika ole, että mulla menee hermot. Se ois vain surullinen sivustakatsoja, joka joutuis kokemaan kaiken sen ärsytyksen, mikä mussa nyt piilee.
Olen tänään ollut pääsääntöisesti hyvällä tuulella, sitten yhden tekstiviestin ansiosta kaikki rupeaa ärsyttämään niin paljon, että alta pois. Syy tähän kauheaan ärsytyspuuskaan on vuokranantaja, joka on tässä tapauksessa maailman ikävin ihminen. Mietin jo kaikkea "kivaa" jäynää mitä haluaisin tehdä kun jätän tämän asunnon unholaan. Olen kuitenkin sen verran älykäs ihmislapsi, että tiedän kaiken piruilun olevan hallaa vain itselleni. Minähän siitä kärsin, jos hajotan jotain. Eli laitan siis paikat tiptop kuuntoon, kun lukitsen tämän asunnon oven pysyvästi. Eipähän tulee mitään sanomista enää koskaan.
Olen yrittänyt kasata itseäni huudattamalla musiikkia ja pakkaamalla raivokkaasti. Ihme kyllä se tepsii ja ärsytysprosenttini on enää 68,3, kun muutamia tunteja sitten se hipoi huippulukemia. Eteisessä odottaa taas neljä täyttä muuttolaatikkoa ja mietin, kuinka ihmeessä tavaraa onkaan kertynyt näin paljon. Ei tämä asunto niin iso ole, että tänne edes mahtuisi nuo kaikki. Jostain kätköistä tuntuu kuitenkin löytyvän kokojan lisää. Olen kuitenkin ehkä "voiton puolella", sillä jäljellä on enää vaatteet, astiat ja huonekalut.
Perjantaina pitäisi hilipasta koululla mutkin. Palaveerata opparista, joka palautettiin eilen. Tarkistusta vaille valmis. Niin ja tietenkin niitä lukuisia korjauksia, joita ohjaajamme ovat punakynällä tekstiin lisänneet. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse enää mitään isompaa kirjoitustyötä tehdä, vaan korjaukset on lähinnä kosmeettisia. En jaksa suoda ajatustakaan koko asialle. Jos se menee läpi ilman korjauksiakin, niin saa kelvata. Nyt saa riittää kaikki ylimääräinen ähertäminen. Pää hajoaa muutenkin.
Onneksi edessä on kuitenkin viikonloppu tytyjen kanssa mökillä. Ihanan auvoista laatuaikaa ja paljon ruokaa. Eipä taida olla ihanampaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti