Lukutoukka

Tsuida-duida-osaat-sä-uida? Kesä tuli, kesä meni. Muistoksi jäi vähän väriä ihoon ja sääsken puremat jalkoihin. Ehkä se kesä tulee uudelleen sitten heinäkuun loppupuolella, viimeistään elokuussa. Nyt näyttää kuitenkin pahalta verrattuna viime viikkoon. Viime viikkohan oli ehkä lämpimin toukokuun viikko moniin vuosiin. Ainakin mun mielestä. Harvoin on saanut nauttia +30 helteistä nuin aikaseen.

Sadepäivissä on kuitenkin puolensa. Oon aina ollut hiukan laiskan sorttinen ja tykännyt lukea paljon. Nyt täytyy lukea "pakostakin" opinnäytetyötä varten ainakin mijoona "OIKEAA & VALIDIA" kirjaa, mutta onneksi välissä ehtii lukea ihan oikeaa "hömppä"-kirjallisuuttakin. Tai tokkopa nuo kirjat mitkä nyt on lukemisen alla, on niinkään hömppää. Aika karua tekstiä tuntuu olevan ainakin kahdessa ensimmäisessä opuksessa.



Sapphiren Ponnista! -kirja tunnetaan ehkä nyt paremmin nimellä Precious, sillä uusi painos tuli leffan myötä hyllyjen täytteeksi joka kauppaan. Kirja siis kertoo Harlemilaistytön tarinan, jonka perusteella perhehelvetistäkin voi selvitä hyvän ja innostavan opettajan avulla.



Toinen kirja, mitä tavaan ennen unen tuloa on Patricia McCormickin Viilto. Tarina tytöstä, joka viiltelyn vuoksi lähetetään nuorille tarkoitettuun "kuntoutuskotiin". Avasin kirjan eilen illalla ja se lähenee jo nyt uhkaavasti loppuaan.



Kolmannen kirjan bongasin joskus MeNaisten tai Anna-lehden kirjaosiosta. Siellä vihkosta hehkutettiin ja olenkin aina ollut kovin kiinnostunut Islamilaisista maista ja niihin sijoittuvista kirjoista. Uskonto, kulttuuri ja arvomaailma on niin erilainen, verrattuna länsimaihin, että kirjoja suorastaan ahmii saadakseen lisää tietoa.

Oon kyllä ollut kamala lukutoukka jo ihan penskasta lähtien. Mulla on yhä laatikostossa tallessa yläasteen"lukuvihkot", joihin kirjoitettiin fiilikset luetusta kirjasta ja opettaja heitteli perään joitain kysymyksiä, joihin piti vastata. Selasin näitä vihkoja viime viikolla ja löysin joukosta muutaman aivan SKÄDÄM-kijan, joita suosittelen jokaiselle ihmiselle luettavaksi.

* Aman - Somalitytön tarina
* Ken Kesey: Yksi lensi yli käenpesän
* Christiane F: Huumeasema Zoo

Niin ja muistakkaa. Kirjasto on nasta mesta!

PMMP - Tässä Elämä On

On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy, ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
- Jossain on kai vastauskin.

Siskosta tuli jo äiti asuntolainoineen.
Ostin kadun mieheltä pyörän,
joudun nyt oikeuteen.
Joku toinen aina edellä
ottaa irti kaiken minkä saa.
Mulla kun ei oo mitä oottaa,
ei se paljon haittaakaan.

Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.

Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin.

Miks kysyt, miten käytän
päivät jotka vielä saan.
Tiedätkö, mitä sieltä jostain sitten edes tilataan?
Enkä opi sanomaan, et kaipaan,
vaikka pyydätkin.

Joka tapauksessa kaikenlaista annetaan.

San. Paula Vesala

Perjantai 7.5.2010

Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja lämmittää ihanasti. Ihmisiä saapuu hiljalleen kirkkomaalle tummissa vaatteissaan, kauniit kukkalaitteet sylissään. Ohikulkijat nyökkäävät meille ja astelevat rauhassa kirkon portaita ylös. Kirkon kellot kumahtelevat kauniissa kevät päivässä ja kuusi voimakasta kättä tarttuu arkun kantimiin kiinni. On aika hyvästellä Pappa, viimeisen kerran.

Istuessani kirkonpenkissä kiinnitän huomiota moneen turhanpäiväiseen asiaan. En pysty keskittymään Papin puheisiin, enkä virsien veisuuseen, mutta huomaan, että edessä olevilla penkeillä on paljon paperilehtisiä sikin sokin. Seinästä roikkuu musta langanpätkä ja lattialankuissa on oksan jättämä kolo.

Kuulen kameroiden piippauksen ja ihmisten niiskutuksen. Mietin, miksi hautajaisista pitää ottaa kuvia? Kuka haluaa katsoa valokuvia omista rakkaistaan räkä poskella, kyyneleet silmissä ja nessupaketti kädessä? Kuka haluaa katsoa kuvia arkusta, joka peittyy kukka-asetelmien alle? Arkusta, joka tekee hetkessä todelliseksi sen, mitä mieli ei pysty käsittämään viikkojenkaan aikana.

Hautuumaalla kaikki muuttuu entistä ahdistavammaksi. Arkku lasketaan syvään kuoppaan ja miehet alkavat lapioida multaa sen päälle. Kivet kolahtelevat arkun kanteen ja kyyneleet vierivät poskille. Miehet vaihtuvat lapion varressa tiuhaan tahtiin. Ihmiset laskevat kukkalaitteensa hautakummun päälle ja syvä ja pimeä kuoppa muuttuu kauniiksi kukkamereksi.

Tajuan, että kaikilla näillä ihmisillä, jotka ovat saapuneet paikalle on myös ikävä. He haluavat osoittaa sen kukkasilla, lämpimillä katseilla ja voimakkailla kädenpuristuksilla.

Muistotilaisuudessa hoetaan samaa; "Otan osaa, otan osaa". Mieleni tekisi vastata, että "Älä ota osaa, ota toopia". Välissä huomaan katselevani Mummoa hymyssä suin ja Mummo hymyilee minulle takaisin. Mummo on niin mahdottoman kaunis tänään. Se ei näytä kyllä ollenkaan 86-vuotiaalta.

Jokaisen "ohjelmanumeron" jälkeen tekisi mieli taputtaa. Eikös sitä ruukata kiittää kun, joku laulaa tai pitää puheen. Minusta se on hyvä tapa ja taputtaminen on hauskaa. Kirkkohommissa on kuitenkin vissiin sellaset säännöt, ettei saa taputella ja jos jotain kiitetään ni se on se Yläkerran Äijä.

Rankin päivä on nyt ohi ja aurinko paistellee yhä. Maailma ei lopu, eikä kaadu niskaan. "KAIKKI HYVIN".

Kesä!

Uijuijuijui!! Tänään se tapahtui! Laitoin ensimmäistä kertaa tälle vuotta jalkaan ballerinat. Oih! Se on varma kesän merkki, kun saa hillua ulkona keposissa kengissä aurinkolasit silmillä. Herkkua! Kaikein toki vielä kruunas uudet aurinkolasit. Sain tuliaisia kahdet aurikset ja molemmat on tosi söpöt. Alla kuvaa, miltä ne näyttää. Ihkulit vai mitä?




Kamalasti ihanaa kesän alkua!!!