Neljä blogi postausta vuodessa?

Oon niin laiska ja saamaton tän blogin puolella, ettei mitään järkeä. Aikasemmin saatoin kirjotella ja tuhertaa usiamman kerran päivässä, mutta nyt hyvä jos kirjotan neljä kertaa vuodessa. Näköjään nää postaus-inspiraatiot tulee aina vuodenaikojen vaihtuessa.. kevät, kesä, syksy ja talvi.

 

 Nyt ollaan siis menossa tuossa syksy-postauksessa. Paluu arkeen ja työelämään on koittanut! Hiphurraa! Päivärahan sijasta tilille kilahtaa nyt palkkaa, mikä saa hymyn huulille ainakin kerran kuussa. Toki tässä on myös haittapuolia. Tulojen kasvaessa, menot räjähtää käsiin! Toki osasyy tähän taloudelliseen kaaokseen on tämä minun "uusi elämä", jonka seurauksena kaikki vaatekerrat menee uusiksi. Kesäksi piti hankkia kevyempää ylle ja nyt syksyn viimojen puhallellessa, pitää ruveta hankkimaan hivenen lämpimämpää vaatetta varastoon. Odotan kauhulla talven tuloa, kun myös talvivaatteet pitää uusia ja niihin sitä vasta rahaa tuhrautuukin! Oon jo ihan kauhuissani!

 

Alla vielä kuva kesän kohokohdasta, siskon häistä. Häitä juhlittiin Turkansaaressa ja kesän helteet alkoivat kyseisenä päivänä. Hääväkeä hemmoteltiin auringon paisteella, hyvällä ruualla ja loistavalla seuralla..

 

 

Kesälomalle lompsis!

Taas on yksi kausi taputeltu ja ansaittu kesäloma on edessä. Elokuun alussa sitten taas takaisin työelämään. Harmittaa ihan mielettömästi, sillä tuo opiskelu on ehkä koitumassa tämän vuoden surkeimmaksi päätökseksi. Ei ollut aavistustakaan, että se voisi vaikuttaa päivärahaoikeuteen millään tavalla, mutta kappas, sehän vaikuttaa siihen sittenkin. Piti siis vääntää selvitystä TE-keskukselle, siitä oonko kykeneväinen ottamaan töitä vastaan ja kuinka paljon oon opiskellut työssäoloaikana.

 

Nyt sitten 2-4 viikkoa jännitellään ja odotellaan, tuleeko tästä kesästä ns. pummikesä vai onko sittenkin toivoa saada vähän päivärahaa elämiseen. Kauhun sekaisin tuntein tässä siis ainakin kesäkuu menee. Mitään järkyttävän suuria lomasuunnitelmia on turha edes tehdä! "Rakennusmestariksi"/ muonittajaksi olis tarkoitus lähteä vanhempien luo, sillä niillä on isompi remppaprojekti menossa. Siellä voipi sitten ruokapalkalla osan kesää puuhastella.

Elämäntavat on pysynyt uusilla raiteilla ja painoa onkin tullut pudotettua jo 25kg. Enpä ois koskaan uskonut, että se ihan niin kuin vaivihkaan lähtee nuin reippaasti tippumaan. Mitään suurempaa eforttia ei ole vieläkään tarvinnut, vaan kaikki on vaan mennyt sillein siinä kaiken ohessa. Vaatekaappikin on mennyt uusiksi, siinä kaiken ohessa. Kamalan kallista on tämä terveellinen elämä!

First goal!

9 viikkoa on kulunut "terveellisen" elämän aloituksesta. Tai oikeastaan siitä, kun aloitin viksumman syömisen ja hivenen ahkeramman liikkumisen. Kaikkea epäterveellistä en ole elämästä pois jättänyt ja yhä edelleen, kerran viikossa, saan pitää herkkupäivän ja syödä karkkia/sipsiä/yms. Toki kohtuudella, eli ei enään 350g mättöpussia vaan niitä puolet pienempiä NORMAALI kokoisia karkkipusseja.

 

Ensimmäinen tavoite on siis saavutettu ja tuossa siivotessa löysin terveystarkastustodistuksen 10 vuoden takaa, johon oli kirjattu sama paino kuin tällä hetkellä. Eli 10 vuotta sitten olen viimeksi ollut samoissa lukemissa. Pudotus jatkuu, muttei yhtä tiukalla tahdilla, vaan pienemmillä tavotteilla. Seuraavaksi vähennetään 5 kiloa, ilman mitään aikarajoja. Sen jälkeen varmaankin toiset viisi. Katsotaan kuinka helpolla kroppa vielä antaa myöten.

 

Armoton en itselleni ole ollut, sillä reissussakin tuli viikon aikana syötyä vähän mitä sattuu. Ihmeissäni kyllä olen, ettei paino noussut tuolloin kuin vaivaiset 1kg. Toki päivät meni kävellessä ympäri keväistä Prahaa, joten ehkäpä se kulutuskin oli "arkikävelyä" kovempaa.

 

 

Kevättä ilmassa!

 

välihehkutus

Viime syksynä tilasin postimyynnistä farkut, jotka oli mielestäni ihanat. Kuitenkin hivenen tiukat, tituleeraisin niitä "seisomafarkuiksi". Eli kun kaikki napit saa kiinni niin kyljet räjähtää siihen vyötärölle suht näppärän näkösesti. Istuahan ei pysty, koska sehän jo suorastaan sattuu. Varmaan jokaisella on tällaset "seisomafarkut" tai sitten ihan niihin verrattavissa olevat "istumakengät". Niillä kengillä ei kävellä metriäkään ilman tuskia. Sellaisetkin omistan ja yhden illan ne meinasivat jo pilatakin, kun en tajunnut, niiden olevan "istumakengät", kuin vasta liian myöhään.

 

Noh enivei. Kiskoin nuo samat farkut jalkaan eilen. Tällä kertaa vyön kanssa ja silti ne roikku tylysti vielä kankkujenkin kohdalta. Voinen siis sanoa, että hivenen on maha ja kankut pienentyneet. Viiteen viikkoon on kymppi vähennetty syömällä ja hikoilemalla. Kertaakaan ei ole tarvinut nälkää nähdä ja kerran viikossa on "mätetty" kompisiakin. Ei tosin ehkä NIIN paljon kuin ennen, mutta kuitenkin ihan riittämiin. Suurin osa tästä alkurysäyksestä johtunee kuitenkin siitä, että vedenjuonnin moninkertaistamisen myötä myös nesteet ja turvotus on kadonnut.

 

Olen siis iloinen! En oikeastaan edes muista, koska olisin viimeksi painanut näin "vähän". Ensimmäiseen "tyytyväisyystavoitteeseen" on enää 4kiloa. Sen jälkeen on varmaan pakko jatkaa, jos tämä näin helpolla nyt jatkuu. Jossain vaiheessahan se tökkää, mutta uskon, että siinä vaiheessa oon jo niin tyytyväinen, etten enempää tarvitsekkaan.

 

Toisaalta oon jo nyt tyytyväinen. En ehkä koskaan oo edes vaivautunut yrittämään mitään painonpudotusta, koska en oo kokenut sen olevan omasta mielestäni tarpeellista. Nytkään minua ei tähän ajanut suoranainen painonpudotus vaan ensin aloin syömään vähän viisaammin, niitten verensokereiden takia ja sitten ajattelin, että koska inhoan juoksemista yli kaiken, niin olis ehkä hyvä yrittää harjoitella sitä ja joskus, ehkä oikeasti juostakkin ainakin kilometrin tai kaksi ilman, että oon ihan järkyttävän pahalla päällä kokoajan.

 

Järkevä syöminen on ollut helppoa, tuo juoksuharjoittelu ihan h*lvetin tuskallista edelleen. En ymmärrä miksi se on niin vaikiaa ja vastenmielistä hommaa. Uskon kuitenkin, että jossain vaiheessa tätä elämää, ymmärrän sen jujun. Toivottavasti!

Oral-B

Oon ottanut itseäni niskasta kiinni ja intoutunut buzzaamaan ihan todenteolla. Tästä seurauksena sain taas ihanan lähetyksen testiin. Viimeksihän pääsin kokeilemaan ja buzzaamaan ystävilleni Gainomaxin proteiinijuomia. Tämänkertainen kampanja osui minulle kuitenkin kuin "nyrkki silmään". Ystävä- ja perhepiirissäni olen tunnettu ikuisista hammasongelmistani ja vastikään tänään olen aukonut suutani hammaslääkärille. Kärsin lähinnä purentaongelmista, mutta samalla olen huomattavasti kunnostautunut myös hampaiden hoidossa.

 

Harjaaminen, lankaaminen ja suuveden käyttö on nyt ollut todella tarkassa syynissä ja koetan tehdä kaiken paremmin kuin hyvin. Olen aina ollut vannoutunut perushammasharjan käyttäjä, mutta koska hammashuolet ovat vaivanneet päätäni päätin siirtyä sähköhammasharjan ihmeelliseen maailmaan. Ja sitten kun vielä oli mahdollisuus päästä kokeilemaan erilaisia Oral-B:n harjaspäitä niin olin onneni kukkuloilla.

 

Oman lempparini löysin heti kerta laakista. FlossAction sopii suulleni ja hampailleni, sekä vasta alkutaipaleella olevalle sähköhammasharja uralleni. Onneksi minulla on mahdollisuus kokeilla näitä kolmea harjaspäätä vielä pidemmän aikaa, sillä harjasten vaihtoväli on n. 3kk. Parasta kaikessa kuitenkin lienee, että nämä uudet, kuten kaikki muutkin vaihtopäät sopivat jokaiseen Oral-B sähköhammasharjan runkoon, joten omaa perusharjaa ei tarvitse "päivittää", vaikka harjaspäitä sateleekin kaupan hyllyille tiuhaan tahtiin.

 

 

kevätsiivoussisustussuunnittelu (vallilaellosh&m)

ellos



ellos

vallila

h&m

h&m

h&m



 

vallila

Aivan järkyttävä kevätinnostus on taas iskenyt. Tekee mieli uudistaa kotia, lisätä väriä ja siivota talven pölyt nurkista pois. Vaikka ei nyt taida ihan vielä ajankohtainen olla tämä suursiivous (ainakin ulkona näyttäisi olevan vielä ihan oikia talvi), niin ainakin on ihan luvallista surffata netissä etsimässä inspiraatiota. Pystynpä jo melkein sieluni silmin kuvittelemaan nuo Vallilan "Hu-huu" -verhot olohuoneen ikkunaan ja sohvalle pari kirkkaan sinistä tyynyä kaveriksi. Makuuhuoneeseen turvallista harmaata, mutta myös räiskyvää keltaista. Keittiö on vielä mysteeri. Toisaalta kaapissa olisi verhot jos toisetkin, joiden käyttökerrat voi laskea ihan yhden käden sormilla.. tai oikeastaan sillä yhdellä sormella.

Protskuu, hiilarii, rasvaa, sokerii..

Oon aina, siis meinaan AINA, kun oon koskaan ikinä tiennytkään mitään mistä se ruoka oikeasti koostuu, niin inhonnut kaikkia mahollisia ruuan/kalorien laskemisia. Saattaa näkyä vyötäröllä, mutta elämääni hyvin tyytyväisenä tässä yhä elelen. Yhtä ainuaa elämää tässä eletään, joten turha stressaaminen sikseen.

Mulla tosin on ollut ongelmana, että silloin tällöin "sokerit romahtaa" ja meen ihan ihme horkkaan (vapinaa, tutinaa ja kylmä hiki), josta toipuminen kestää ainakin sen tuntisen edellyttäen, että saan jotain tungettua suusta alas. Erään kerran kävin mittauttamassa sokereita, tässä "kohtaustilassa" ja lukemat näytti 2,9. Ei ollut ihan terkkarintäti uskoa mittariaan.

Omasta mielestäni syön kohtuu fiksusti. Aamupala on yllättävänkin monipuolinen (klo 05-07), töissä oikeaa ruokaa lounaalla (n. klo 11), välipala leipä/hedelmä (klo 14), kotona jotain sapuskaa (klo 17-18) ja sit illalla jotain leipää/hedelmää (n. klo 21). Eli siis n. 3-4 välein jotain suusta alas, niinkö ihmisen ilmeisesti kuuluukin, jotta syö "fiksusti".

En kuitekkaa ole mikkään hirviä lihanrakastaja, joten pääsääntöisesti syön kanaa tai katkarapuja. Sillon tällön jauhelihaa (erittäin hyvin maustettuna). Toki viimeaikoina on menty ehkä enempi kasvislinjalla kun tuo kanakin alkaa maistua jo oksettavalta. Eli siis lihat tökkii ja paljon.

Oon kuitenki ruvennut miettimään, että tulisko näitä "romahduksia" vähemmän jos tietoisesti alkaisin syömään enemmän proteiineja melkeinpä joka aterialla. Myös "nopeat hiilarit" (?) minimiin, jotta verensokeri ei pomppisi miten sattuu.  Eli siis sitä lihaa, kalaa, yms. Kolmatta päivää tässä nyt mennään ja ainakin näillä näkymin tämä idea on ollu ihan jäätävän hyvä. Aamupalalla jaksaa pidempään, eikä päivälläkään ehdi oikein edes nälkä tulla. Jos tämä lähtee nyt toiminaan niinkö ajattelin, niin pitänee varmaankin ottaa tavaksi ja opetella syömään nuita lihatuotteitakin enemmän. Kanamunia on nyt syöty kyllä varmaan enemmän entä koko vuotena. Kokonaiset 4 kappaletta, JIPPIII!

Samalla on nostanut tuota vedenjuomista. Perusarkena menee maximissaan 1,5 litraa eli aivan liian vähän. Nyt oon sitten tietoisesti alkanut lipittään vettä aamua iltaa ja pyrin juomaan 3-4 litraa päivässä. Toki ensimmäisinä päivinä tämäkin idea tuntuu aivan hirviältä kun aineet lähtee vaihtumaan ja tuntuu, että kaikki mitä menee alas tulee 5min sisään ulos. Uskon kuitenkin, että viimeistään viikon kuluttua tämäkin rumba tasottuu kun kroppa tottuu. Ja se, että aineet vaihtuu ja nesteytys toimii niin voi myös osaltaan auttaa siihen, etten ala tutisemaan kesken työpäivän tai ulkoilun.

Ehkä pitäis lähtä lähestymään asiaa myös vegeruuan puolelta. Mitkä kasvikset (ilmeisesti pavut?) olisi eniten proteiinipitoisia ja parhaimpia lihan korvikkeita. Toki mistä sais myös hyvänmakuisia.. Mulla on jotenkin sellanen käsitys ja muistikuva, että pavut maistuu pahalle..?!

Mutta joo, kokeilu jatkukoon!